Ajatusriihi

Maansa myyjät

2010-11-23T07:01:00.000+02:00

Talouskriisin elvyytystoimia on arvosteltu kovaan ääneen. Jälleen moni vetoaa tässäkin asiassa kansan mielipiteeseen. Kauhuskenaario onkin juuri se, että valtion taloutta johdettaisiin kansalaisten mielipiteiden pohjalta.

Suomessa talous on viime vuosina ollut vakaampaa kuin koskaan aiemmin. Tämä on monille ihmisille vaikea pala nieltäväksi, koska maata riivaa työttömyys, korkea verotus ja yleinen taloudellinen ahdistuneisuuden tila. Tulevaisuutta pelätään edelleen vähintäänkin yhtä paljon kuin aiemmin. Kautta historian ihmiset ovat uskoneet asioiden menevän huonompaan suuntaan, vaikka todellisuudessa nykypäivän nuoriso ei ole koskaan ollut menossa hunningolle. Vain menneiden aikojen kultaiset muistot saavat nykypäivän näyttämään synkältä.

Suomen osallistumista Kreikan ja Irlannin talousongelmien elvyytykseen on suurisanaisesti arvosteltu lyhytnäköisesti. Kyse on kriisitilanteen hallinnasta, jossa oikeita vastauksia ei ole. Talousliitossa tilannetta kuitenkin voi verrata kunnalliseen tasoon valtion sisällä. Turun taloudella on vaikutusta Tampereen talouteen lukemattomilla tavoilla, eritoten yhteisen valuutan arvon muodossa. Talousliiton suurin stressitesti saattaakin olla kansalaisten ymmärryksen tasolla. Kansainvälisten talousasioiden ymmärtäminen ei ole edes asiantuntijoille täysin yksinkertainen asia, saati sitten valtaväestölle. Kaukonäköisyyden vaatiminen pikavippien luvatusta maasta ei ole helppo tehtävä päättäjille.

Elvyytystoimien sivussa moni populisti on ehtinyt huudella uusvanhaa iskulausetta: kansan mielipide. Osa kansasta vastustaa aina, teki hallitus mitä tahansa. Nyt vastustaminen on tehty entistä helpommaksi, kun lähes täydellä varmuudella tiedetään ettei kenelläkään ole oikeita vastauksia. Varmuudella tiedetään kuitenkin, että toimimattomuus nykyisessä tilanteessa johtaisi vain suurempiin ongelmiin. Todellinen kansan mielipide kaikissa tilanteissa on tunteeseen eikä järkeen pohjautuva. Tietty politiikassa on tilaa tunteillekin, mutta talouskriisin hoidossa järjen äänen on kuuluttava tunteiden yli. Maanpettureita ovat ne, jotka ovat valmiita keräämään suosiota jopa kansallisen edun kustannuksella. Sellaista asiaa ei olekaan, josta ei eriäviä mielipiteitä kansan keskuudesta löytyisi. Kaukonäköisyyttä vastustavat vain "edullisia" pikavippejä tarjoavat.

ADHD-kansan BB-vaalit

2010-10-04T10:03:00.001+03:00

Kuulun itse sankarilliseen BB-sukupolveen, jonka pullamössöistä taivallusta on ihmetelty jo kolme vuosikymmentä. McGyver, Ghostbusterssit ja 80-luvun sankarihevi ovat opettaneet sukupolvellemme kaiken elämästä, kuolemasta ja tietysti myös politiikasta. Mehän olemme jopa nähneet Berliinin muurin murtumisen ja Neuvostoliiton kaatumisen, väritelevisiosta. Silloin meillä oli iso, 28", Salora.

Muistan kirkkaasti ajan, jolloin politiikasta puhuttaessa oli kyse oikeasti merkittävistä asioista. Ainakin asiat esitettiin kokonaisilla lauseilla, selkeällä artikulaatiolla. Vaalien lähestyessä, puolueet kosiskelivat äänestäjiä verojen alentamisella sekä julkisten palveluiden parantamisella. Tietysti kyse oli iänikuisesta epäyhtälöstä, jota vaalien jälkeen päiviteltiin kahvipöydissä. Pullaa oli tietty. En väitä uskovani politiikan koskaan olleen rehellistä tai suoraselkäistä. Sen kuitenkin väitän, että kylmän sodan loppuminuuteilla politiikassa käsiteltiin paljon käytännönläheisempiä aiheita kuin nykyään. Vaikka ennen puhuttiinkin vain veroista, julkisista palveluista, rakennushankkeista ja muista yhtä vähäisen mediasekseksikkyyden omaavista aiheista, oli kyse sentään oikeista asioista.

Nykypäivän hektisyyden keskellä poliittisten aiheiden tärkeysjärjestys määräytyy täysin niiden mediaseksikkyyden mukaan. Tietty lehdistö on aina kyennyt vaikuttamaan politiikkaan, mutta tärkeät asiat ovat aina nousseet pinnalle ennen pitkää. Nyt Arkadianmäen BB-talon asukkaista on tullut B(B)-luokan viihdetaiteilijoita. Puoluejohtajat ja heidän seurueensa (entourage) esittävät lähes päivittäin omaa dramaattista saippuaoopperaansa.

BB-suomalaisten suosikiksi ovat uuden politiikan aikakaudella päässeet perussuomalaiset. Puolilauseiden ja "mitä hallitus on tehnyt" -tyyppiset kysymykset vetoavat ADHD-kansalle, jonka keskittymiskyky ei pidempään riitä. Jopa lyhytmuisti tai sisäistäminen ontuu Euro-Soinin puoluetta kannattavilla pahasti. Tehtävälista näyttää perussuomalaisilla olevan loputtoman pitkä, joskin käytännön toteutettavuutta ei tarvitse edes puolilauseella kommentoida. Ehkä tärkeintä on jälleen kerätä nykyhallitusta vastustavien äänet, jotta pääsee osaksi sitä välttämätöntä pahaa, aivan kuten Eu:n kohdalla. Yllättävän suuri joukko kansalaisia on mielipidemittausten perusteella valmiita antamaan kannatuksensa puolueelle, joka ei edes lupaa mitään konkreettista, korkeintaan pienpuolueen arvojohtajuutta. Ei muuta kuin moraaliministerin salkku käteen.

Missä voin äänestää perussuomalaisia vastaan? Haluan ensi vaaleissa antaa miinusmerkkisen ääneni perussuomalaisille BB-ehdokaille. Toisin kuin useat, minä uskon asioiden voivan olla nykyistä heikommin Suomessa. Minä haluan protestoida protestiäänestäjiä vastaan.

Tavaton maa

2010-05-31T16:33:00.004+03:00

Populistisimmankin saivartelijan on mahdoton lähteä määrittelemään maan tapaa muin keinoin kuin erittelemällä ne asiat, mitkä ovat Suomelle ainutlaatuisia. Skandinaavinen tai muu laajempi kokonaisuus viittaa aina johonkin rajat ylittävään tapaan. Tapa itsessään on termi, jolla viitataan vakiintuneeseen käytäntöön, ei lakiin. Tapa saattaa jopa olla ristiriidassa lain kanssa, jos ne eivät kulje rinnan. Laintulkinta on huomattavasti lähempänä maan tapaa kuin itse laki.

Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna poikkeuksellisen paljon itsemurhia, näin ollen jopa kansallisesti erottuva käytäntö. Alkoholinkulutuksen saralla Suomi ei erotu merkittävästi maana, mutta mielialalääkkeiden kulutuksessa pesäero ympäröiviin maihin saavutetaan. Sydän- ja verisuonitaudit ovat edelleen väestömme suurin kuolleisuuden ja merkittävä ennenaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttaja. Kansallisesti emme tällä onnistu eroamaan kuin läntisen Euroopan maista, mutta edellä mainitut sairaudet ovat seurausta kansalaisten elämäntavasta.

Kieliä Suomessa on saamen lisäksi useita, perinteikkäimmät nimetkin ovat valtaosin vierasperäisiä suomalaiselle kieliasulle. Yleisradion tehtävänä on kehittää ja ylläpitää suomalaista kulttuuria. Valtaosa Ylen budjetista menee yhdysvaltalaisille tuotantoyhtiöille, joita tuskin kiinnostaa maantieteellinen sijaintimme. Kansallissankareiksi nostetut formulakuljettajat asuvat verosyistä Sveitsissä ja Finlandia vodkan omistaa yhdysvaltalainen yritys. Korruptiota Suomessa on esiintynyt muun muassa hallitustasolla ja valtion pääomistamassa yrityksessä, jonka nimi ironisesti Patria.

WWF:n vuonna 2006 julkaistun Living Planet indeksin mukaan suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on kolmanneksi suurin 148 maan vertailussa. Teollisuus työllistää Suomessa noin kolmanneksen väestöstä, kun kehittyneissä länsimaissa teollisuuden osuus on alle kymmenyksen bruttokansantuotteesta. Asuminen ja eläminen on Suomessa kallista ja kansalaisten ostovoima heikko.

Maan tapa on siis kuormittaa maailmaa välinpitämättömyydellä, syödä epäterveellisesti, käyttää mielialalääkkeitä, päätyä työkyvyttömäksi keinoteltuaan hyvä veli -verkoston parissa, edistäen vaikka innovatiivisuuden hurmassa kansainvälistä asekauppaa. Perinteiden vuoksi on oltava työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi. Jos et tiedä miten tarina päättyy, on syytä perehtyä maan tapoihin.

Arvot arvailun varassa

2010-03-20T14:27:00.002+02:00

Inhimillisten arvojen korostamista kaivataan jatkuvasti kaikille elämänalueille, eritoten kulutuskulttuuriin. Kaupallisuutta pidetään uhkana humaaneille arvoille, olettaen kysynnän ja tarjonnan itsessään olevan epäinhimillisiä asioita. Jokainen kannattaa eettisesti tuotettua elämää, joten ongelma täytyy löytyä tarjonnasta. Nykyistä parempaa halutaan, mutta tarjontaa ei kerta kaikkiaan löydy. Tämä on harhaluulo, jonka osoittaminen on helppoa kuin heinänteko.

Ihmiset kannattavat monia arvoja mielessään, mutta eivät toteuta niitä käytännössä. Eettisesti lähituotettua, lisäaineetonta luomua halutaan, mutta kaupan hyllyllä moraali on jatkuvasti alennuksessa. Ihmiset haluavat ajatella olevansa moraalisesti parempia kuin ovat, eläen näin kaksoiselämää. Mielessä tehdyt valinnat eivät välity selkärankaa pitkin raajoihin, vaan näillä tuntuu olevan oma tahto. Tahto, joka on valmis tinkimään lähes mistä tahansa, jos hinta on kohdallaan. Elämäntapaeetikot puolestaan vääristävät markkinoita, maksamalla mitä ikinä pyydetään, laadusta välittämättä.

Moraalisista arvoista tinkiminen hinnan vuoksi tuskin kuulostaa kenenkään mielestä ylevältä, mutta tämä on ympäröivää todellisuutta. Kysyntä ja tarjonta, kaupallisuus, edellyttää yhteisen hinnan sopimista. Muutenhan kauppaa ei synny. Humaanien arvojen markkina-asemaa on vaikea parantaa, jos kysyntä ja hinta eivät kohtaa. Tarjonta seuraa aina kysyntää, joten vika ei ole järjestelmään sisäänrakennettu, vaan ihmisten keinotekoisesti ylläpitämä.

Yrityksille ja hallinnoille ulkoistettua arvomaailmaa ei ole olemassa. Markkinataloudessa ei ole mitään kosmista ohjausta, joka estää ihmisten tahtoa tehdä valintoja. Jokainen päättää omista teoistaan. Riippuvuudesta kärsivät väittävät olevansa voimattomia toimimaan toisin, mutta vain muuttamalla asennetta, voivat he päästä irti riippuvuudestaan. Inhimilliset arvot ovat aivan yhtä markkinasidonnaisia kuin muutkin arvot. Hinta on riippuvainen kysynnälle.

Krapulainen mainoslause, elämä on, kuvaa otollisesti arvojen kysynnän puutetta.

Sinivalkoista väkivaltaa

2010-03-01T16:13:00.002+02:00

Suomalaisten väkivaltaisuutta on viime aikoina pohdittu runsaasti, asiantuntijoiden ja maallikkojen kiistellessä vertailukohteesta. Yksimielisyyttä ei löydy, mutta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (Optula) raporteista paistaa kirkkaasti läpi, että henkirikollisuuden taustalla alkoholin rooli on merkittävä reilusti yli kahdessa tapauksessa kolmesta. Törkeimmän väkivallan uhrit tuntevat tekijän entuudestaan, lähes poikkeuksetta. Teräase, väkivallan tekovälineenä, on säilynyt kestosuosikkina.

Rikostilastot ja niiden tulkinnat itsessään eivät anna kovinkaan selkeää kokonaiskuvaa maan väkivaltaisuudesta, koska suurin osa fyysisestä ja henkisestä pahoinpitelystä ei päädy rikostilastoihin. Esimerkiksi itsensä viiltely tai muu itselle tehty fyysinen pahoinpitely on hyvin vahvasti sidoksissa henkisen väkivallan kanssa. Myös väkivallan uhka on abstrakti, subjektiivinen käsite, jota on mahdoton tilastoida. Väkivallan fyysinen ilmentymä on usein sekin subjektiivinen kokemus, varsinkin nuorison kohdalla. Toisille töniminen ja läpsiminen on harmitonta, kun taas koulukiusaamisen sävyero on hiuksenhieno. Jopa urheilussa ilmenee väkivaltaa, usein tilastotieteilijöille näkymättömässä muodossa.

Uhkailu on Suomessa arkipäiväistä. Nakkikioskilla huutelijoita riittää, seiniin potkijoista puhumattakaan. Sosiaalisissa medioissakin uhkailun kulttuuri nostaa päätään. "Mä tapan sut" on kansallisromanttinen lausahdus, joka on kuin itse Lallin suoltamaa maltillisuutta, muistuttaen Köyliönjärven urotöistä.

Väkivallan kansalliskulttuuri ilmenee mielestäni selkeimmin poliisin hakiessa matkaseuraa miekkataksiin tai portieerin pyytäessä asiakasta poistumaan anniskeluravintolasta. Painiottelu on yleinen näky. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, joten jotakuinkin kulttuurisidonnaisesta käyttäytymisestä on kyse. Väkivaltaan liittyvä alkoholinkulutus poikkeaa myös keskieurooppalaisesta juomakulttuurista. Mietojen alkoholijuomien sijasta Suomessa nautitaan usein kovaa viinaa, suuria kerta-annoksia. Hienomotoriikan, estojen sekä kognition vajotessa primitiiviseen örinään, nyrkit liikkuvat helposti ajatusprosessia sujuvammin. Aamulla väkivaltatilastot saattavat olla ennallaan, vaikka humalaisen nenä olisikin edellisiltana tilastollisesti siirtynyt useamman asteen poskea lähemmäksi. Mielenkiintoinen täydennys väkivaltatilastoihin löytyisi sairaaloiden rekisteröimistä hoitotapauksista, joista ei välttämättä ole tehty rikosilmoitusta.

Onko Suomi väkivaltainen maa? Kuten jo aiemmin totesin, vastaus on hyvin henkilökohtainen. Alueittain väkivalta saattaa näyttäytyä selkeästi katukuvassa, kun taas toisten alueiden väkivaltaisuus paljastuu vasta tilastoista. Kaikkein olennaisin tekijä on kuitenkin turvallisuudentunne, joka ei suoraan korreloi väkivallan määrän kanssa. Suomi on juuri niin väkivaltainen kuin millaisena se koetaan. Tilastot saattavat paljastaa taustasyitä tunteille, mutta kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa.

Väkivalta paperilla on aina eri asia kuin turvattomuudentunne kadulla. Väkivallan uhka saattaa psykologisesti olla yksilölle haitallisempaa kuin isku kasvoihin.

Vihannekset kasvisruokapäivää vastustamassa

2010-02-25T16:23:00.001+02:00

Helsingin kaupunginvaltuustossa syntynyt kohu aloitteesta koulujen viikoittaisesta kasvisruokapäivästä on oiva osoitus poliittisesta fanatismista, jolle keksitään mitä ihmeellisempiä puolustuksia. Aikuiset ihmiset vertasivat, kirkkain silmin ja oletettavasti ainakin suurin osa ilman psyykelääkitystä, kasvisruokapäivää kouluissa äärikommunistiseen aatteeseen.

Ihmisen täytyy olla melkoinen vihannes kokeakseen kasvikset uhkana. Kun puheenvuorot siirtyvät niin lapselliselle tasolle, että into piukeana, hymysuin, ollaan valmiita vastustamaan ruusukaalin syömistä itsemurhalla, voimme syystä olla huolissamme kunnallisvaltuutettujen henkisestä hyvinvoinnista. Estradille nousi kaupunginvaltuustossa melkoinen kavalkadi porkkanakriitikkoja, joiden mielestä kasvisruoka on ideologinen aate. Mitä ideologiaa mahtaa edustaa hernekeitto, jota minunkin koulu(i)ssa viikoittain tarjottiin? Ehkä kyse on ylijumala Thorin palvomisesta, koska hernekeittopäivä on yleiskansallisesti torstai. Puurokin tarjottiin aina ilman lihaa. Pinaattilettujenkaan takia en muista yhtään itsemurhaa tai sellaisen yritystä. Huomattavasti selkeämpää ideologioiden tuputtamista muistan yksittäisiltä opettajilta, jotka päästivät suustaan lukuisia asiattomuuksia. Monasti asenteet ja ideologiat ilmenivät osana inhimillistä vuorovaikutusta, mutta kyllä "käännytystyötäkin" tehtiin. Ruokalassa oppilaille tuputetaan kyseenalaista oppia, jos kasvisruokapäivä on tähän ideologiaan sopimaton. Miten se ei ole ideologia, että kasvisruoka on ehdoton ei?

Kaupunginvaltuustossa pääsi jopa sellainen aivopieru, että päivittäin kouluissa tarjottava kasvisvaihtoehto on kansainvälisessä vertailussa luksusta. Taitaa se kasvisruoka olla kansainvälisesti melko yleistä, lihan ollessa vähemmän arkinen.

En ole kasvissyöjä, mutta ihan ilman ideologiaa minäkin syön kasviksia. Olen syönyt jopa kokonaisia aterioita ilman lihaa, toistuvasti. En ole sairastunut stalinismiin enkä vainoharhaisuuteen. Totalitarismin ja paranoian merkkejä osoittavat mielestäni paremminkin ne, jotka pelkäävät kasvisruokapäivästä syntyviä apokalyptisiä seuraamuksia. Aloitteen synnyttämät puheenvuorot ovat paljastaneet Suomesta löytyvän vakaumuksellisia kasvisruuan vastustajia. Heidän ideologiansa ei näytä sallivan pienintäkään hairahdusta lihansyönnin polulta. Dinosaurukset kuolivat aikaa sitten, mutta fossiileja näyttää löytyvän edelleen.

Maastamuuton hinta

2010-02-09T19:25:00.003+02:00

Suomesta puuttuu maastamuuttokritiikki. Minkäänlaista julkista yhteiskuntapoliittista keskustelua ei käydä verovarojen haaskaamisesta maastamuuttajiin, jotka saattavat notkua maassa vain ilmaisen koulutusjärjestelmän takia. Aina syntymästään lähtien nämä "Virtaset" nauttivat moninaisia yhteiskunnallisia tukia, ilmaisen terveydenhuollon ja koulutuksen, aina korkeakoulutasolle asti. Keskikaljarahaakin valtio syytää akateemiselle haalarikansalle ilman minkäänlaista velvoitetta tukien takaisinmaksusta missään muodossa. Tutkinto kädessä nämä kiittämättömät marssivat töihin ulkomaille, paeten "hyvinvointiyhteiskunnan" tuloverotusta ja alhaista palkkatasoa. Suurin osa maastamuuttajista ovatkin täten elintasopakolaisia.

Yhteiskunnallisesti on kestämätöntä veropolitiikkaa hyysätä "Virtasten" mahdollista pakoa ulkomaille, kun ovat ensin poimineet rusinat Suomi-neidon ilmaisesta pullasta. Humanitaarisen maastamuuton kustannuksia laskiessa on otettava huomioon erityisesti kumulatiivinen vaikutus verovarojen täydellisessä investointitappiossa. Koulutukseen kuluneen rahan ja menetettyjen verotulojen lisäksi on otettava huomioon tänä aikana saavuttamaton tuotto, jos "Virtanen" olisi ollut töissä.

Hallitsematon maastamuutto saattaa houkutella yhä useamman suomalaisen töihin ulkomaille, jos tieto korkeakoulutettujen palkkatasoista maailmalla leviää Suomessa. Erityisesti Euroopan unionin maat ovat vaarallisia, koska näihin suomalaisilla ei ole mitään estettä muuttaa elintasoturisteina. Aiemmin kielitaito, koulutuksen kelpoisuus ja metsäläinen asenne saattoivat rajoittaa maastapakoa, mutta nykyään yhä useampi koulutettu jättää suomalaisen verokarhun nuolemaan pöhöttynyttä käpäläänsä.

Nyt on aika pelastaa "uppoava länsi", jonka koulutetut ovat ironisesti muuttamassa Itä-Euroopan pohjoisimmasta kolkasta sinne länteen. Lukitaan ovet sisältä käsin, etteivät ajat vain muutu. Kesällä keitellään metsässä pontikkaa, kirotaan ryssiä ja muistellaan sotia lämmöllä, nenä punaisena. Ihanaa leijonat, ihanaa.

Valkotakkisia valheita

2010-02-01T14:57:00.003+02:00

Valelääkäreitä on viime aikoina putkahdellut esiin kuin sieniä sateella. Terveyskeskuksista käytetty haukkumanimi arvauskeskus on osoittautunut melko osuvaksi nimitykseksi. Hoitoa hakevien potilaiden tilanteen selvittäminen on kiireen keskellä ymmärrettävästi melko vaikeaa, kun prognoosi paikalla olevan henkilökunnan tilasta saattaa itsessään olla kriittinen. Pelkän stetoskoopin ripustaminen kaulaan tekee nykyään kenestä tahansa lääkärin, joten univormun aitous muissakin ammateissa pitäisi herättää nykyistä enemmän kyseenalaistamista.

Julkisissa kulkuvälineissä tarkastajaksi saattaa ilmoittautua siviilipukuinen henkilö, jolta saattaa löytyä epämääräinen lappu, jollaista et ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Kotiisi saattaa pyrkiä sähkömies, putkimies, palomies, televisiolupatarkastaja tai jokin muu ammatinedustaja, joksi kuka tahansa voi tekeytyä. Jopa valepoliisina on Suomessa esiinnytty. Käytännössä siis kuka tahansa voi omaksua jonkin roolin, jonka avustuksella tämä pyrkii laittomasti saamaan henkilötietoja, tilitietoja tai pääsyä käsiksi pöytähopeisiin.

Kotiin pyrkiviä huijareita ei tarvitse koskaan päästää sisälle, mutta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tilanne on päinvastainen, huijareiden odottaessa sisälle pyrkiviä. Valelääkäreihin on paljastumisen jälkeen suhtauduttu melko kevyesti, koska nämä eivät tiettävästi ole aiheuttaneet suurempia tuhoja. Millä mittarilla tietämättömyyden tuhot mitataan, kun hallintoportaan tietämättömyys asioista on perustana valelääkärien työllistämiselle? Tiettävästi ei tiedetä tuhoista.

Motiivina, ainakin Karkkilassa toimineen valelääkärin kohdalla, oli raha. Potilaiden terveydellä uhkapelaavien kohdalla on yksi kysymys yli muiden: kuinka pitkälle valelääkärit menisivät välttääkseen kiinnijäämisen?

Kansanäänestysten toitottajat

2010-01-21T19:02:00.001+02:00

Olen lähiaikoina lukenut useita mielipidekirjoituksia, joissa monimuotoisia poliittisia päätöksiä haluttaisiin asettaa kansanäänestysten alaisiksi. Huoli poliitikkojen korruptoituneisuudesta on ilmeinen, koska ainakaan asiantuntevampaa kokonaiskuvaa ei kansa voi minkään asian kohdalla omata. Politiikoilla on huomattavasti paremmat lähtökohdat perehtyä aiheeseen kuin aiheeseen, mukaan lukien asiantuntijoiden konsultoiva tuki, joka suurimmalta osalta kansaa puuttuu.

Päätöksiä tehdessä, kansa voi äänestää ainoastaan ennalta valittujen vaihtoehtojen mukaisesti, jolloin äänestäjille on siis jo tehty päätöksiä valmiiksi. Äänestykseen tarjottavien vaihtoehtojen täytyy olla melko yksiselitteisiä, pääluonteeltaan puolesta tahi vastaan. Ongelma ei ole päättömien vastausten kerääminen, joskin poliittisten kysymysten esipureskeleminen kansalle on. Politiikkaa itsessään on myös kysymysten asettelu, ei ainoastaan vastaukset.

Se vasta kyseenalaista olisikin, minkämoisia, järjen kahleista vapautettuja, vaihtoehtoja kansalle tarjottaisiin, jos kansanäänestykset arkipäiväistettäisiin. Tuloksia surkuhupaisempaa olisi seurata äänestysaktiivisuutta. Moni saattaisi tuskastua vaihtoehtojen puutteeseen ja äänestää vain mielenosoituksellisesti. Mitä enemmän äänestyksiä olisi, sitä vähemmän kiinnostusta sekä äänestäjiä yksittäiset asiat keräisivät. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta olisi, miten itse kansanäänestykseen päätyvät aiheet valittaisiin. Olisiko ensin äänestys äänestettävästä aiheesta?

Lähes kaikissa törmäämissäni tapauksissa kansanäänestystä on vaadittu vähemmistöjen oikeuksiin liittyvissä asioissa. Ironia onkin, että länsimainen demokratia on suunniteltu suojelemaan vähemmistöjä viidakon lain toteutumiselta. Suora demokratia ei suojele edes yksilön oikeuksia, tuuliviirin voidessa pudota kenen tahansa niskaan, hetkellisen tuulenpuuskan seurauksena. William Goldingin romaani Kärpästen herra kuvaa otollisesti suoran demokratian ongelmia.

Armoa armoa antamattomalle?

2010-01-16T22:36:00.000+02:00

Tony Halme on itsemurhansa jälkeen herättänyt monissa valtavaa tunnekuohuntaa, kun Kaarina Hazard kirjoitti Iltalehdessä vähemmän ylistävää tekstiä entisestä showpainijasta. Ennätysmäärä valituksia on kolahtanut Julkisen sanan neuvoston postiluukkuun, ja netissä keskustelupalstat pursuavat aiheeseen liittyvistä kirjoituksista. Lukuisat kirjoittajat vähättelevät Halmeen huume-, alkoholi- ja asesekoiluja, painottaen mieluummin menestymisiä. Toiset taas pitävät sekoilua olennaisena osana kokonaiskuvaa. Kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta yhtä lailla rääväsuisen sekakäyttäjän kanonisointi ärsyttää monia.

Kultaista keskitietä ei tunnu aihepiiriä käsiteltäessä löytyvän. Suomen historian ensimmäinen senaattori sai aikanaan valtavan äänivyöryn, jonka avulla paikka eduskunnasta löytyi. Aikaisempaan tilanne muuttui radikaalisti, koska nyt Halme ei ollut enää showpainija, gladiaattori, nyrkkeilijä, kirjailija tai laulaja. Senaattori Arkadianmäellä oli nyt kansanedustaja. Aikaisemmin urallaan Halme oli varmasti tottunut monenlaisin hansikkaisiin, mutta kansanedustajia ei Suomessa ainakaan silkkisin kintain kohdella. Politiikan kehään astuttaessa säännöt ovat selvät: kansa määrää ja edustaja vikisee. Ellei tämä asetelma sovi, voi suunnata vain exit-merkkiä kohti.

Viina, steroidit, amfetamiini ja aseelliset selkkaukset olivat kaikilla mittapuilla melko heikkoa edustustyötä, varsinkin lainkuuliaisuuteen ja huumeidenvastaisuuteen vedonneelta edustajalta. Omassa kehänurkkauksessa saattoi olla paljon tukijoita, mutta kehätuomarin virkaa hoiti koko kansa. Laittomat otteet johtavat usein kurinpitotoimiin, jopa ottelun jälkeen, aivan kuten kävikin. Osa juhlii poistunutta voittajaa, mutta toiset muistavat vain epäurheilijamaisen käytöksen. Kaikki näkivät ottelun omalta istumapaikaltaan, mutta samaa ottelua kaikki seurasivat. Lopputuloksesta kukaan ei ole eri mieltä, ainoastaan ottelun vaiheista on vaihtelevia näkökantoja.

Pakkosuomi pois kouluista

2010-01-06T18:31:00.000+02:00

On aivan pöyristyttävää, että peruskouluissa opetetaan pakollisena kieltä, jota alle promille maailman väestöstä kykenee käyttämään edes välttävällä tasolla. Suomessa on mahdollista asioida englanniksi kaikkialla, minkä vuoksi on aivan kohtuutonta pakottaa oppilaita opiskelemaan marginaalikieltä, jota he eivät välttämättä tule koskaan tarvitsemaan. Nykyinen kielenkäyttö on osoittanut valtaväestön olevan haluton kommunikoimaan äidinkielellään, finglishin saadessa aina vain vahvempaa jalansijaa. Yhdyssanoja näkee enää ani harvoin. Kieli ja oppi eivät enää kulje käsi kädessä.

Motivaatiota heikentävänä tekijänä pidetään pakollisuutta, minkä poistaminen johtaisi positiivisempiin tuloksiin oppimiskokemuksissa. Jos asia on näin, pitäisi haitallinen pakollisuus poistaa kaikista oppiaineista välittömästi. Moni peruskouluikäinen saattaisi luopua useasta "turhasta" oppiaineesta, jos vain tämä intellektuelli vaihtoehto suotaisiin. Kuvaamataidon, musiikin ja liikunnan moniosaajista ei ainakaan tulisi pulaa. Oletettavasti paras tapa saada nuoret kiinnostumaan jostakin on kieltää se. Tällöin myös kielten oppiminen saattaisi olla tehokkaampaa, jos opettaminen, opiskelu ja kaikki harjoittelu kiellettäisiin kokonaisuudessaan.

Suomenkielen muuttaminen vapaaehtoiseksi oppiaineeksi olisi turhan kallista, eikä sen opetukseen olisi järkeä tuhlata rajallisia resursseja. Suomenkielen osaamisen vaatiminen työnhakuilmoituksissa tulisi käsitellä laittomana syrjintänä, koska kaikki eivät sitä osaa. Tasapäistämisen yhteiskunnassa pitäisi harkita myös yleisesti kaiken osaamisen vaatimisen kieltämistä lailla, koska edes kengännauhojaan eivät kaikki isänmaan sankarit osaa sitoa.

Kovempia tuomioita

2009-11-28T16:18:00.002+02:00

Olen koko nuoren ikäni kuullut supisuomalaista mantraa: rikoksista selviää Suomessa aivan liian kevyillä tuomioilla. Kyse ei ole mitenkään ikään, sukupuoleen tai sosioekonomiseen asemaan sidottu hokema. Hyvin laajalti löytyy ihmisiä, jotka vakavasti uskovat kovempien tuomioiden saavuttavan parempia tuloksia. Olen täysin vakuuttunut siitä, että nämä korpituomarit eivät ole asioita loppuun asti miettineet.

Rikollisten paheksuminen mielletään jotenkin yleväksi aiheeksi. Moni käyttää jokaisen tilaisuuden astua oikeustieteiden erikoisasiantuntijan saappaisiin, vaatimalla kovempia tuomioita, jotta yhteiskunta voisi paremmin. Nykyisellään vankien olot ovat monen silmissä aivan liian mukavat, jonka seurauksena moni haluaisikin nähdä sellien tilalla häkit. Onhan täysin loogista, että mikään ei auta sulautumaan yhteiskuntaan paremmin kuin muutama häkkieläimen lailla vietetty vuosi. Sosiaaliset taidot ja yhteiskunnalliset arvot kehittyisivät varmasti sitä mukaan, mitä kauemmas yksilö vietäisiin normaalista yhteiskuntajärjestyksestä. Vuosien "oppi" jätettäisiin tietysti vankilan porteilla taakse ja yhteiskuntaan palaisi mallikansalainen.

Yllä kirjoittamani ei valitettavasti ole pelkkää satiiria, koska tällaiseen vankilajärjestelmään löytyy ihan oikeita kannattajia, jotka unohtavat sekoittavansa oikeuden kostoon. Silmä silmästä -tyyppinen ajattelu, jossa vankien kurjuus halutaan maksimoida, ei valitettavasti korjaa väärää oikeaksi. Ennaltaehkäisevä vaikutus tuomioiden kovuudella saavutettaisiin vain, jos rikoksentekijä ennalta arvioisi tuomiotaan ja kiinni jäämistään, luopuen laskelmiensa perusteella suunnitelmistaan.

Kovempien tuomioiden todennäköisin vaikutus olisi rikollisuuden koveneminen. Sinisilmäisesti voisi ajatella pitkien tuomioiden pitävän henkipatot erossa yhteiskunnasta, mutta tuomioiden pituudesta riippumatta, vapautuvia olisi aivan samalla tavalla kuin nykyisellään. Se, minkälaisia vankeja haluamme yhteiskuntaan vapauttaa, kertoo paljon minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää.

Näennäisyyden maa

2009-11-23T17:07:00.003+02:00

Suomi on lukemattomien näennäisyyksien maa. Innovatiivisuuden huippua on suomalainen tapa suhtautua terveydenhoitopalveluihin, koulutukseen, verotukseen, toimeentuloon ja yleiseen yhteiskuntajärjestykseen vailla minkäänlaista huolta asioiden toimivuudesta. Niin byrokraattisessa maassa elämme, että asioiden elo paperilla tuntuu ylittävän prioriteeteissa käytännön. Näennäisyyden sini(valko)silmäisyyssään maailman nopein kansa ei kyllä järjenjuoksun kultamitalia ansaitse.

Suurin ongelmakohta byrokratiassa on asioiden tarkastelu niiden nykytilan kautta, autuaasti unohtaen mahdollisuus kokonaisvaltaisesta retuperäisyydestä, kun kokonaisuuden sijasta tarkastellaan pelkkiä yksityiskohtia. Ajat muuttuvat ja niiden myötä myös järjestelmien on astuttava uudelle tasolle. Pelkkä pölyjen pyyhkiminen ja päivämäärän muuttaminen eivät riitä. Kokonaiskuva järjestelmästä saadaan katsomalla sen toimivuutta käytännössä, koska paperilla on mahdollista lehmien lentää ja porsaiden soittaa banjoa.

Näennäisesti Suomi on teknologian suurmaa, mutta käytännön tasolla tämä tarkoittaa yhtä ainoata yritystä, johon Helsingin pörssi vaarallisen tyytyväisenä nojaa. Näennäisesti Suomi on vauras maa, mutta kiihtyvällä vauhdilla kasvavat tuloerot ovat johtaneet yli puolen miljoonan kansalaisen jäämiseen köyhyysrajan alapuolelle. Asunnottomia pelkästään Helsingissä on yli kolme tuhatta. Regressiivinen logiikka verotuksessa ei kannusta älyn lahjoilla varustettua ihmistä maksamaan tuloistaan osinkoa Suomen valtiolle, eikä palkkaaminen ole sen älykkäämpää, jos vaihtoehtoina ovat muut EU-maat. Korkean työttömyyden taustalla piileekin kysymyksiä suomalaisten tuotteiden ja palvelujen kilpailukyvystä.

Hyvinvointivaltiosta puhuttaessa, erittäin nopeasti esille nousee ilmainen terveydenhoito. Ilmaistahan se ei ole, koska jollakin rahalla kulut ovat aina katettava. Kulurakenteen järkiperäisyydestä tai hoidon tasosta on ollut yhtä paljon keskustelua kuin porsailla menestystä banjonsoitossa. Toinen kallis ilmainen on koulutus, jonka hinnan yhteiskunta maksaa pitkittyneissä opinnoissa ja turhaakin turhemmissa harrastuksekseen opiskelevissa. Se, mistä ei tulosta vaadita, on tulosvastuutonta.

Näennäisyyden vangit saattavat ymmärrettävästi suhtautua varauksella kaikkeen muutokseen, jota taatusti on lähivuosina luvassa. Lohdutusta tuo toivottavasti kuitenkin tieto siitä, että näennäisyyden maailma oli kaiken aikaa harhaa.

Sanat kielen välissä

2009-10-31T13:36:00.004+02:00

Hassuimman suomenkielisen sanan valitseminen on melko vaikea tehtävä. Helsingin kirjamessuilla äänestykseen osallistui 187 messuvierasta, ja voittajaksi nousi lämpimämpi. Itse pohdin asiaa ja päädyin muutamaan vaihtoehtoon, joista en kykene nostamaan yhtä ylitse muiden. Oman listaukseni voittajaehdokkaat ovat; ärripurri, pompöösi, pösilö ja köllötellä.

Valitsemiini sanoihin ei liity sen suurempia arvolatauksia tahi syväluotaavaa analyysia. Nämä vain jostakin kummasta syystä saavat suupieliä taittumaan hymyyn, eikä lausuntakaan suomalaisittain ole millään muotoa vaikea tai epämiellyttävä.

Loistavaa sanataiturointia löytyy Aku Ankka-sarjakuvista, joista vuosien varrella kirkkaimpaan kärkeen henkilökohtaisissa suosikeissani on noussut Iltapulussa ollut uutislööppi; Uniikki unikorni olikin korni koni. Myös Akun toteamus, ajettuaan kirjaimellisesti puuhun, tällä menolla liikkuva poliisi vetäisi liikkuvat taakse, on painautunut sielun syvämuistin alimpaan lokerikkoon.

En tiedä johtuuko se omasta kielisokeudestani vai mistä, mutta nykyään mielestäni käytetään melko tylsää ja väritöntä kieltä. Myös englannin kielen vaikutus on heikentänyt varsinkin suomalaista puhekieltä, kun lauseiden sekaan työnnetään suin päin vieraskielisiä sanoja – you know. Pahimmiten särähtävät korvaan suomalaisen lausunnan saavat sanonnat kuten klousata kauppa, tehdä plääni ja pitää miittingi. Joku saattaa tietenkin pitää tätä ilmiötä vain hektisen moniosaamisen sivuilmentymänä. Itse koen puolikielisyyden ilmentävän osaamattomuutta. Jos ilmaisukyky on vailinaista, ei kyky sisäistää voi osapuolten välillä olla kovinkaan täydellistä.

Saatan hyvinkin olla teoriani kanssa täysin väärässä, koska ovathan suomalaiset pärjänneet hyvin Espanjan aurinkorannoilla, puhuen vain ja ainoastaan suomea paikallisille. Salaisuus piilee selkeässä artikulaatiossa ja tarpeeksi kovassa äänenvoimakkuudessa.

Ravisteltua sananvapautta

2009-10-20T23:03:00.001+03:00

Itsejulistautunut sananvapaustaistelija Jussi Halla-aho on tehnyt poliisille tutkintapyynnön Mujahed bin Risto Faisalin (ent. Simo Rantalainen) puheista. Syyte pohjaa Radio Rock -kanavan Korporaatio-ohjelman haastatteluun 21.9.2009, jossa Faisal esitti Halla-ahon mukaan laittomia uhkauksia. Myös ohjelman juontajat Aki Linnanahde ja Jussi Heikelä ovat Halla-ahon mukaan syyllisiä yllytykseen. Varsinainen yllyttämisen kohde on sananvapaustaiteilijalle epäselvä.

Mediatissin karattua liian kauas, päätti Halla-aho päästää melkoisen itkun. Parkumisen syynä ei ole Faisalin sanomiset vaan Halla-ahon tulkinta lauseiden sisällöstä. Tämä on merkittävä käänne aikaisempaan itkuvirteen, kun tulkinnat Halla-ahon omista kirjoituksista ovat toistuvasti olleet väärinymmärryksiä. Lauseiden sisällön tulkittavuus on ollut aiemmin maahanmuuttokriittisen keskustelun herätysliikkeen keulakuvan mielestä väärin, vaikka kirjoitusten sisältöä on toistuvasti kyseenalaistettu. Sekin on tosin tulkintaa, onko teksti irrotettu kontekstista.

Jokainen voi kuunnella Korporaatio-ohjelman haastattelun yllä löytyvän linkin kautta ja havaita Faisalin käyttävän sanoja, jotka eivät suoranaisesti ole millään muotoa uhkauksia. Jokainen voi kuitenkin tulkita puheiden sisältävän, kiertoilmaisujen kautta, uhkaavaa puhetta. Täysin vastaavanlaista ryönää voikin lukea Halla-ahon omista blogikirjoituksista. Tietoisuuden aikakaudella pitäisikin myöntää kielen sisältävän paljon kielikuvia ja tulkinnanvaraista sisältöä, eikä tällöin ole asiallista puolustaa asiattomia kirjoituksia, jos niiden sisältö aukeaa enemmistölle väärin. Vikaa ei tällöin voida syytää sanojen, lauseiden tai kirjoitusasun ylle – kyllä vika tällöin on kirjoittajassa.

Lähes jokainen poliitikko ja julkisuuden henkilö altistuu keskusteluille, joita voidaan pitää uhkaavana, mutta ei saunan taakse ole päätynyt yksikään tämänmoisen uhkauksen saanut. Tony Halme esitti aikanaan valtakunnansenaattorina puheita, joista useita saattoi tulkita uhkauksia sisältäviksi. Tulevissa sananvapausoikeudenkäynneissä olisi hienoa, jos epäselvissä tapauksissa voitaisi koota sattumanvarainen otanta väestörekisteristä. Nämä yksilöt voisivat tehdä tuomaria avustavan tulkinnan sisällöstä. Näin varmistettaisiin sanotun ja tarkoitetun korreloivan toisiaan. Halla-ahon tutkintapyyntö osoittaa hänenkin kaipaavan lisää tulkinnanvaraisuutta.

Ilmastonmuutosta ilman muutosta

2009-10-15T00:29:00.003+03:00

Ilmastonmuutos on aihealue, josta kirjoitellaan ja keskustellaan aivan kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Toimintaa kaivataan sanojen tilalle, mutta ruohonjuuritasollakaan ei tunnu syntyvän kovinkaan innovatiivisia tapoja päällystää yhteiskuntaan piirtyneitä hiilijalanjälkipolkuja vastuullisemmalla pinnoitteella. Politiikassakin luomujärki on jätetty ekonarikkaan, kun kotimaista ydinvoimaa vastustavat ostavat iloisesti venäläisittäin valmistettua virtaa. Biojäteastiat toimivat synninpäästäjinä, koska perunankuorien joutuminen sekajätteeseen onkin otsonikerroksen kannalta merkittävin uhka. Yksilötasolla onkin lähes huvittavaa seurata kuinka paljon ihmiset jaksavat nähdä ylimääräistä vaivaa merkityksettömillä ekoteoilla, mutta ovat kykenemättömiä tinkimään yhtään merkityksellisistä asioista.

Ilmasto tulee väistämättä muuttumaan, eikä sitä voida estää. Ainoa asia johon voimme vaikuttaa, on kuinka vakavasti elinympäristöämme tuhoamme. Eläinlajeja tulee häviämään historiankirjoihin ja luonnonmullistukset kovenemaan. Teollinen vallankumous on luonut hyvinvointiyhteiskuppikuntia, mutta maailmanlaajuisesti valloilleen päästetty hyvä on paljastanut hyvinvoinnin pimeämpää puolta. Kukaan ei ole valmis luopumaan saavutetuista eduista. Tämä on luonut maailmanlaajuisen ketjun, jossa seuraava maksaa. Vielä toistaiseksi luottoa on löytynyt maksun siirtämiseksi useiden sukupolvien päähän. Eräpäivä saattaa kuitenkin olla lähenemässä kovaa vauhtia, koska luotonotto luonnolta on vain kiihtymässä.

Lyhyellä aikajänteellä voimme elää huoletta. Ainoastaan tulevat sukupolvet joutuvat miettimään selviytymistään saasteiden keskellä. Nykyinen suunta jatkukoon - vai oletko sinä valmis muuttamaan omaa elon polkuasi?

Vaalimainonnalla kanava kaikille

2009-10-11T13:38:00.001+03:00

MTV3 uhkaa lopettaa vaaliohjelmat, jos tv-mainonta kielletään, uutisoi Helsingin Sanomat. Monelle kadun tallaajalle tämä uutinen saattaa tuntua mitättömältä tai jopa huvittavalta. Taustalla möllöttää kuitenkin vakava kysymys, jota ei saisi ohittaa olankohautuksella. Muuttuvatko televisiokanavat poliittisiksi, jos heiltä kielletään mahdollisuus tarjota kanava kaikille puolueille? On lapsellista luulla median johdon omaavan täysin neutraalin kannan kaikkeen politiikkaan. Vielä lapsellisempaa on luulla televisiokanavan työntämisen syrjään politiikasta johtavan tämän menettämiseen kiinnostuksensa poliittisena vaikuttajana.

Aina löytyy sormella osoittajia, jotka syyttävät mediakonserneja puolueellisuudesta, tekivät nämä mitä tahansa. On myös muistettava, että pään työntäminen Yleisradioon ei saa muita kanavia häviämään. Vaikutusvaltaa poliittisena vaikuttajana vain lisätään, jos mahdollisuuksia puolueettomuuteen kielletään. Vaaliohjelmien lopettaminen ei pitäisi palvella demokratian päämäärää, jossa mahdollisimman kattava määrä puolueiden näkyvyyttä parantaa kansalaisten kykyä arvioida poliitikkojen linjauksia ja poliittisia näkemyksiä.

Miksi vain televisiomainonta halutaan kieltää?
Televisiomainonnan kiellon perusteet ovat pyörineet kalliina oletettujen hintojen ympärillä. Hinta ja sillä saatu näkyvyys eivät ole saaneet logiikan kelloja soimaan. Vaalikampanjakulujen hillitseminen tuskin alkaa kieltämällä eri viestimiä. En usko ehdokkaiden puolittavan kampanjabudjettiaan vaikka televisio, radio, netti, painettu media ja ulkomainospaikat tuomittaisiin kieltolailla. Aina löytyy viestimiä. Vain kieltämällä kaikki mainonta kokonaisuudessaan, voitaisi kommunistinen ihanne saavuttaa. Paha raha olisi työnnetty pöydältä sen alle ja ehdokkaat vasaralla tasapäistetty - todennäköisesti osa myös sirpillä.

Kyvyttömiä paperinpyörittäjiä

2009-10-05T12:37:00.005+03:00

Jättisuma työttömille tarkoitettuja rahoja jämähti byrokratiaan, uutisoi Yle. Elinkeinoministeri Pekkarinen analysoi TE-keskusten käyttävän Euroopan Sosiaalirahastolta saatuja määrärahoja vasta viimeisessä hädässä, vaikka hallituksen määräämät varat akuutin työttömyyden hoitoon ovat jääneet myös lähes kokonaan käyttämättä. Työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtaja Jussi Ylilahti arvioi, että rahojen käyttöä estää joidenkin TE-keskusten byrokratia, tehottomuus ja kyvyttömyys nopeisiin toimiin.

Suomessa on jo yli 200 000 työtöntä ja luku jatkaa kasvuaan. Erityisesti nuorten työttömyys on kasvanut rajusti Helsingissä. On jotenkin surkuhupaisaa lukea rahaa löytyvän miljoonia, mutta sitä ei vaan käytetä tilanteen parantamiseksi. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että työkalut löytyvät, mutta TE-keskuksissa ei osata niitä käyttää. Löytyisiköhän työttömien riveistä parempia osaajia?

Epäpätevyys työtehtävien hoitamiseen pitäisi välittömästi johtaa henkilöstön uudelleen järjestykseen TE-keskuksissa. Tehottomuus ja kyvyttömyys ei saisi olla perusteita, joilla kehdataan ilman erottamisia perustella epäonnistumisia valtakunnallisella tasolla. Turhan byrokratian purkaminen alkaa sekin organisaation sisältä, koska ainoastaan tähän vetoavat ovat tietoisia turhan olemassaolosta. Anteeksiantamatonta on kuitenkin se, ettei turhaan byrokratiaan ole puututtu ennen kuin päitä aletaan vaatimaan vadille.

Ovatko TE-keskukset selvittäneet millaiset toimet parhaiten auttaisivat vähentämään työttömyyttä? Tämä on kysymys, johon mielestäni tarvisi löytyä vastaus ennen kuin annetaan kymmeniä miljoonia euroja kenenkään päätösvallan alaisuuteen. Ainakaan omasta mielestäni ei tehottomilta ja kyvyttömiltä voida automaattisesti olettaa löytyvän oikeaa vastausta. Pelkkää rahan heittelyä sinne sun tänne ei saisi kutsua tilanteen hoitamiseksi. Vastuuhenkilön puuttuminen on mielestäni avaintekijä tehottomuuteen. Vain kannettu vastuu painaa harteilla.

Vaalirahakohun uutishumala

2009-09-27T14:59:00.007+03:00

Kuuluuko raha politiikkaan, on vaalirahakohussa päällimmäiseksi noussut kysymys, vaikka tätä ei tahdotakaan suoranaisesti käsitellä. Lehdistö on saanut mässäillä pöhöttymiseen asti poliitikkojen kiemurtelulla, kun muistamiset ja muistamattomuudet ovat värikkäästi täyttäneet palstametrejä. Ilmeisesti vaalirahoitusjupakka on tarjonnut niin maittavan aterian sopuleille, että kaikki politiikkaan liittyvä raha halutaan polttaa pois likaamasta demokraattista päätöksentekoa. Uutishumala onkin riisunut lehdistöä estoista ja paljastanut itse rahan olevan mielenkiintoisempi kuin sen alkuperä.

Paha raha liitetään ensisijaisesti porvaripuolueisiin, koska vasemmalle kallistuneet puolueet eivät ilmeisesti ole kiinnostuneita maallisesta mammonasta, mukaan lukien valtionvarat. Porvaripuolueiden pahuus yritystoiminnan edistäjinä liittyy pääasiallisesti sidonnaisuuteen omiin kannattajiin. Tässä paljastuukin populismin pimeä puoli, jos oikeistoa voidaan syyttää omien kannattajiensa edun ajamisesta. Yritetäänkö tällaisella mustamaalaamisella väittää vasemmiston ajavan kannattajiensa vastustamia asioita? Sidonnaisuutta kannattajiin pitäisi käsitellä selviönä, koska kaikki puolueet ovat etujärjestöjä. Itsensä julistaminen petturiksi ei pitäisi oikeuttaa sankarin viittaan. Kaikki puolueet ajavat kaikkien asiaa, mutta rehellisyyden nimissä voisi myöntää puolueiden jaon itsessään kertovan niillä olevan eri sidosryhmiä, joiden asiaa nämä ajavat ensisijaisesti.

Politiikkojen tukeminen rahallisesti on rinnastettu suoranaiseen korruptioon, vaikka ennen lehdistön nousuhumalaa keskustelun ydin oli ilmoitusvelvollisuudessa. Nyt painopiste on siirtynyt rahallisen tuen kokonaisvaltaiseen tuomitsemiseen. Raha on saanut tuomion, koska kaikki eivät saa samaa summaa kannattajiltaan. Kyse ei ole itse poliitikolle maksettavasta tuesta vaan näiden vaalikampanjoinnin kustannusten kattamisesta. Humaltuneen sopulilauman horisontissa häämöttää jo uutiskrapula. Nousuhumala on kääntynyt laskuun, pilkku tullut ja aika palata takaisin arkeen. Ensiksi pitää kuitenkin puristaa viimeiset tipat irti tämänkertaisesta skandaalista ja varmistaa seuraavien vaalien tarjoavan uusi kierros kaikille.

Poliitikot tulevat aina saamaan rahallista tukea. Lehdistö on saattanut humalapäissään rähistä kaiken tuen tuomitsemista, mutta pitkässä juoksussa tämä voi palvella vain sopuleita, jos ilmoitusvelvollisuuden sijaan yritetään ajaa rahaa pöydältä sen alle.

Verratonta hintavertailua

2009-09-22T14:11:00.016+03:00

Röyhkeyttä ei suomalaisilta kaupan etujärjestöiltä puutu. Vaatteiden ja ruuan hintoja pidetään aikaisempaa edullisempana, vaikka tämä ei hintalapuissa näkyisikään. Taloussanomat uutisoi Tekstiili- ja muotialojen etujärjestön sekä Päivittäistavarakauppa ry:n näkemyksiä hintojen kehityksestä.Tekstiili ja muotialojen liitto (TMA) on pöyristynyt Eurostatin julkistamasta vertailusta, jossa Suomessa todettiin olevan EU:n kalleimmat vaatteet. TMA vetoaakin artikkelissa Suomessa myytävien vaatteiden korkeaan laatuun ja arvonlisäveron suuruuteen. Nämä kaksi argumenttia eivät pyri millään tavoin edes kiistämään korkeita hintoja, vaan keskittyvät perustelemaan kalleutta. Hintojen väitetään jopa olevan vertailukelvottomia muiden maiden kanssa. Tämä väite on kaikkiaan järjetön, koska tietysti hintavertailu on asiakkaille tärkeää. Sillä ei yksilön kohdalla ole merkitystä, miten hinta on muodostettu. Ainoastaan hintalappuun kirjoitetut luvut ovat merkityksellisiä. Jos nettikaupoista saa ostettua samoja ja jopa arvostetumpia tuotteita halvemmalla, on vaatekaupassa jotakin mätää. Pääasiallinen syy saattaa löytyä vaatekauppojen vuosikymmeniä säilyneestä tavasta toimia. Ainakin muut alat ovat joutuneet tekemään muutoksia vuosien varrella. Kalleimmat ja keskeisimmät liiketilat maksavat varmasti paljon, mutta tätä kuluerää eivät uuden vuosituhannen asiakkaat välttämättä sulata.

Päivittäistavarakauppa ry on mielestäni onnistunut ylittämään TMA:n röyhkeydessä, väittämällä vertailun vuodentakaiseen olevan väärin. Yhdistyksen mielestä olisi parempi keskittyä 0,8 prosentin hintojen alenemiseen heinäkuusta elokuuhun. Itse muutos on naurettavan pieni ja laahaa yleiseurooppalaisen hintatason perässä, jonka Päivittäistavarakauppa ry myöntääkin. Jotenkin surkuhupaisaa on yritys nostaa positiivinen uutinen päällimmäiseksi, vaikka vuositasolla hinnat nousisivat järjettömästä mielipuolisiksi. Vuositasolla tapahtuvat muutokset eivät ole yhtä merkityksellisiä kuin vuoden sisäiset muutokset. Järjestön ydinsanoman voisikin tiivistää, kokonaiskuva ei anna kuvaa kokonaisuudesta.

Kaksi kaupan etujärjestöä väittää hintalapussa korkean hinnan olevankin oikeasti halpa. Uskoo ken tahtoo. Tällainen ylimielisyys osoittaa mielestäni suuremman ongelman kauppojen tavasta suhtautua asiakkaisiinsa. Sen sijaan että asiakas olisi oikeassa, on hintojen vertailu väärin ja korkeat hinnat oikeutettuja. Jos hinnat ovat vuositasolla nousseet, vedotaan alennuksiin kausitasolla. Turha omaa etua on valvoa, kun kauppias tekee sen puolestasi.

Ilmaiseksi korkeakoulutettuja työttömiä

2009-09-21T11:30:00.010+03:00

Suomessa ylpeillään maksuttomalla koulutuksella, mutta ilmaistahan se ei ole. Peruskoulu takaa kaikille yleissivistyksen, jonka avulla nuoren on helpompi tehdä päätöksiä omaa ammatillista uraa suunnitellessa. Korkeakoulututkintojen rinnalla ammatillinen koulutus on nostanut hiukan suosiotaan, mutta korkeakoulutus vetää edelleen opiskelijoita puoleensa kuin keskiolut. Vaikka jokainen opiskelija varmasti haluaa työllistyä opiskelemaansa alaan, puuttuu opiskeltavan alan arvioinnissa helposti realiteetit, koska omaa rahaa ei ole pelissä. Verovaroilla pyörivä opiskelu onkin hiukan ongelmallista, jos opiskelu ei tuotakaan tulosta ja maksa näin lainamarjoja takaisin verokarhulle. Kyse ei voi olla verorahojen lahjoittamisesta, vaan niiden sijoittamisesta tuottoennusteella.

En vastusta opiskelua tai puolla sen rajoittamista, mutta kannatan avoimuutta verovarojen käytössä. Opiskelijaksi pyrkivät eivät nykyisessä järjestelmässä ole vastuussa omista päätöksistään. Myöskään oppilaitokset eivät tunnu olevan kovinkaan huolestuneita siitä, että suurta työttömyyttä kärsiville aloille koulutetaan maksimimäärä lisää, jos vain hakijoita riittää. Tällainen vastuuttomuus juontaa vain siitä, ettei kannattamaton opiskelu johda minkäänlaisiin sanktioihin.

Maksullisissa korkeakouluissa peritään lukukausimaksu, minkä seurauksena moni jää vaille mahdollisuutta opiskella. Suomessa pelätään maksujen johtavan luokkayhteiskuntaan. On kuitenkin olemassa kompromissi suomalaiselle ja kansainväliselle järjestelmälle, joka saattaisi johtaa opintojen huolellisempaan suunnitteluun, lyhentää opiskeluaikoja ja luoda yhteiskuntavastuullisempi järjestelmä. Jo ennestään opiskelijoille tuttu valtiontakaus on taikasana. Miksi ainoastaan opintolaina on valtion takaama? Miksi ei myös opintojen kokonaisvaltainen rahoitus voisi olla valtion takaamaa? Näin oppilaitokset saisivat kustannuksensa katettua, maksumiesten ja -naisten valvoessa myös opetuksen toteutumista huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasolla. Tämä järjestelmä toisi suomalaiseen koulutusjärjestelmään erään aikuisikään kuuluvan käsitteen perinpohjaisen sisäistämisen, rahan arvon.

Koska maailmassa ei ole olemassa ilmaista koulutusta, voisi maksajina toimia itse palvelunsaajat. Tämä järjestely tarjoaisi tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille, mutta velvoittaisi tulevaisuudessa maksamaan "ilmaisen" koulutuksensa. Käytännössä järjestelmä toimii tällä hetkellä hyvinkin pitkälti samaisella periaatteella, mutta siitä vain puuttuu käytännön läpinäkyvyys. Jokaisen ollessa vastuussa oman opiskelun tuottavuudesta, saattaisivat tutkinnot siirtyä käytännönläheisemmälle tasolle.

Miten eläkepommi puretaan?

2009-09-18T12:27:00.007+03:00

Eläkkeelle jäävien määrä on rajussa kasvussa tänä vuonna. Tulevaisuudessa onkin odotettavissa eläkeläisten osuuden kasvavan tasaisesti suuremmaksi, pienentäen palkansaajien määrää. Mitä tämä banaali toteamus sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että joko tuloverotus tai eläkkeen määrä tulee rajusti muuttumaan lähitulevaisuudessa.

Väestöennusteen mukaan vanhuuseläkkeellä olevien osuus väestöstä kasvaa 16 prosentista 27 prosenttiin 30 vuoden kuluessa. Vuonna 2005 keskimääräinen eläke oli 1130 euroa, joka on vain kymmenien eurojen päässä suomalaisesta köyhyysrajasta. Eläkkeensaajien lähes kaksinkertaistuminen tulee väistämättä luomaan ongelmia eläkkeiden maksussa, ovat toimet mitkä tahansa. Jokuhan maksajaksi jää, jos ei nykyisellään heikkoa eläkejärjestelmää romuteta aivan täysin. Palkansaajat ovat luonnollisesti suurin veronmaksajaryhmä, jolle kulun langettaminen tuntuu reilulta. Aikaisemmin tämän manttelin ovat perineet nuoremmat sukupolvet, mutta tulevaisuutta ajatellen joudumme miettimään, ovatko palkansaajat kykeneviä maksamaan näin suuren määrän eläkkeitä.

Kyse ei ole vain verotuksesta, koska on olemassa jokin kipuraja kuinka korkealle veroja voidaan nostaa. Toinen ongelmakohta on tuotteiden ja palveluiden hinnoittelu. Yleismaailmallinen käytäntö kaikessa liiketoiminnassa on kulujen siirtäminen myyjältä ostajalle. Tässäkin on kansallisen ostovoiman lisäksi myös kansainvälinen kilpailukyky koetuksella. Eihän Suomessa kannata valmistaa yhtään mitään, jos sen hinta on reilusti muualla tuotettua kalliimpaa. Kotimaisen tuotannon suosiminen ei riitä, jos ostovoima ja viennistä saadut tulot romahtavat täysin. Korkea verotus syö lisäksi kansainvälisten yritysten kiinnostusta markkinoilla, jolloin hekin nostavat hintojaan, jos ylipäätänsä ovat tällöin edes kiinnostuneita Suomen pienistä markkinoista.

Eläkeläisistä ja erityisesti vanhuksista huolehditaan niin huonosti, että tällä saralla olisi säästöjen sijasta tarve lisätä rahoitusta merkittävästi. Kun tahto puuttuu, puuttuu myös toimet. Mätiä rakenteita ei päälle maalaamalla korjata, vaan tarvitaan purku ja rakennus.

Ikävin valinta, joka edessämme valitettavasti odottaa, on kummasta olemme valmiita tinkimään; eläkkeistä vai kilpailukyvystä. Helppoa, yksiselitteistä vastausta ei ole, joten kompromissi kahden välille on löydyttävä. Kummankin heikentäminen saattaa kuitenkin johtaa osiensa summaa suurempaan tappioon, mutta tähän ei taida löytyä vaihtoehtoja.

Viulujen maksua palkkakatolta

2009-09-09T11:13:00.007+03:00

SM-liigan pelaajille ja yritysten johtajille maksetaan liikaa palkkaa, jonka seurauksena näille ollaan vaatimassa palkkakattoa. Kaikki tietävät ammattiurheiluun ja yritysjohtajuuden imagoon kuuluvan saumattomasti tietynlainen huolettomuus maallisesta mammonasta.

Palkkaa ei makseta varsinaisesta henkilökohtaisesta työstä, koska joukkueurheilussa ja yritystoiminnassa tulos on aina sidonnainen koko henkilöstön panostukseen yhteisten maalien saavuttamiseksi. Tämä on kaunis tapa sanoa, että kukaan ei ole vastuussa mistään. Maalivahti ja talouspäällikkö voi aina vedota muiden heikkoon suoritukseen, eihän yksi henkilö voi ihmeitä tehdä. Palkkaneuvotteluissa taas ei ihmeidentekijän tason alle suostuta, ovathan omat tilastot täydellisiä, joukkue vaan ei ollut tarpeeksi dynaaminen.

Täydellisessä maailmassa palkat määräytyisivät ansioiden mukaan, eli ne olisivat tulossidonnaisia. Kohtuuttoman palkan neuvotteleminen olisi mahdotonta, koska maksu olisi sidottu nettotaseeseen. Eihän ihmiset maksa verojakaan ennalta määrätyn summan verran vaan ainoastaan prosentuaalisena osuutena ansaitsemastaan. Tietysti peruspalkkaa yritykset ja joukkueet voisivat maksaa kaikille pelureilleen, mutta lisäansioita ei pitäisi taata ilman tuloksia. Menestyksen nälkää on turha ruokkia etukäteen, ennen kuin on ehditty pukukopissa vetämään työasua niskaan. Sehän on aivan sama miten sitä työaikansa käyttää, kun palkka rapsahtaa tilille joka tapauksessa.

Ei tarvitse lukea Adam Smithin taloustieteen perusteita ymmärtääkseen yrityksen tai urheiluseuran olevan kykenevä maksamaan palkkoja vain nollataseeseen asti. Kun aletaan vajota miinuksen puolelle, on organisaatio jatkossa vain entistä heikommassa asemassa. Tällöin lyhyen tähtäimen hyöty aiheuttaa konkurssin pitkässä juoksussa.

Palkkakatto on vähän kuin lasten nokkamuki - jos ei itse osaa annostella, kaatamatta kaikkea syliin, pitää keksiä muita keinoja rajoittaa valuminen Kankkulan kaivoon. Rajoitukset voivat olla toimivia, mutta huolestuttavaa on nähdä miljoonien liikevaihtoa pyörittävien tarvitsevan nokkamukia selvitäkseen. Huoli kirkkaimpien tähtien menettämisestä on aiheellinen, jos palkkoja alennetaan. Tämä saattaa kuitenkin olla vain oiva osoitus siitä, että pelaajia on yritetty ostaa omaa sarjatasoa korkeammalta.

Blogeista oikeuden pöytäkirjoihin

2009-09-06T14:15:00.008+03:00

Blogeista tänä vuonna jo 30 rikosilmoitusta, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Suomessa kirjoitetaan melko paljon blogeja, jonka vuoksi on täysin ymmärrettävää, että ylilyöntejä sattuu aika ajoin. Blogien kirjoittaminen on loistava tapa ilmaista mielipiteitä ja tuoda uusia näkökulmia asioihin, mutta kuten ihmisten välisissä mielipiteiden vaihdossa on aina ollut ongelmana, tunteiden kuohuminen yli äyräiden luo konflikteja. Netissä kaikki ovat asiantuntijoita ja monet kirjoitukset ovat suurella henkilökohtaisella intensiteetillä ilmaistu. Asioiden kärjistäminen saa monet lukijat takajaloilleen, jonka jälkeen kommentoinnin tulinen tango on vaihtumassa rumban kautta kahden tai kolmen ryhmittymän rivitanssiksi.

Ei uskoisi musiikin, televisio-ohjelmien, tietokonepelien ja muiden arkisten afäärien herättävän niin suuria tunteita, että virtuaalisenkkaa lähdetään ottamaan muiden nenästä haukkumalla ja uhkailemalla. Vaikka kirjoitukset elävätkin virtuaalisessa maailmassa, ovat kirjoittajat tässä ulottuvuudessa, halusivat tai eivät. Edes Harry Potterin näkymättömyysviitta ei auta kirjoittajia, jos vihreäkantisen miekkaleijonakirjan lakeja on uhmattu. Oikeussalissa virtuaalinen muuttuu karvaaksi todellisuudeksi, kun chattaajina ovat tuomari, syyttäjä ja puolustuksen asianajaja.

Sananvapaus ja vapaus sanoa eroavat suuresti, huolimatta termien hyvin läheisestä suhteesta. Oikeuden mukana tulevasta vastuusta olen kirjoittanut aikaisemmin. Männäviikkojen aikoina olen seurannut useita blogeja, joissa lakitekninen termi sananvapaus käsitetään ideologisena ruusuna vapaustaistelijan kiväärin piipussa, ja jonka määrite voidaan itse muovailla haluttuun muotoon. Koska laki käsittelee vain määriteltyjä asioita, on myös sananvapauden kehykset asetettu. Laiton ilmaisu on laissa määritelty, eikä tämä millään muotoa kumoa vapautta sanoa. Liikennesäännötkin kieltävät moottoriteillä yli 120 km/h nopeuden, mutta ei tämä tarkoita sitä, että liikkumista olisi rajoitettu. Jopa tieliikenteeseen soveltuvat ajoneuvot on lailla määritelty. Tämä ei ole hirmuvaltaa - päinvastoin kehittyneen yhteiskunnan merkki. Anarkian savella asiat voi muokata haluamaansa muotoon.

Blogeista tehdyt rikosilmoitukset ovat mielestäni osoitus netin sulautumisesta tiiviimmäksi yhteiskunnan osaksi. Teknologinen kehitys muokkaa lakeja ja käsityksiä aikaisemmin eri lainalaisuuksien harteilla levänneistä rakenteista. Muutoksen tuulet tekijänoikeuslakien ja kansallisten lakien suhteen ovat olleet keskustelunaiheita kolmannen vuosituhannen alusta. Rikosilmoitusten, tutkintojen ja oikeudenkäyntien myötä keskustelu saa varmasti lisää tuulta siipien alle. Netin arvostuksen merkkinä voidaan pitää kuinka paljon virtuaalimaailmassa tehdyt rikokset painavat oikeuden vaakakupissa. Oikeuteen johtavat syytteet viittaavat siihen, että ainakin jotkut ottavat virtuaalisen maailman tosissaan.

Poliittisesti epäterveellinen ruoka

2009-08-22T11:56:00.007+03:00

Eduskunnan terveyden edistämisen asiantuntijaryhmä esittää uusia valmisteveroja makeisille, limsoille ja koville rasvoille. Ryhmä arvostelee lokakuun alussa voimaan tulevaa ruoan arvonlisäveron alennusta siitä, että se laskee myös epäterveellisten elintarvikkeiden hintaa. Näin kertoo Yle verkkosivuillaan 21.8.2009.

Epäterveelliset elintarvikkeet ovat tietysti haitallisia, jolloin on luonnollisesti perusteita niiden korkeampaan verottamiseen. Verotus ei kuitenkaan voisi pohjata tieteeseen, vaan epäterveelliset elintarvikkeet täytyisi määritellä poliittisesti. Myöskään liukuvaa asteikkoa haitallisuuden suhteen on lähes mahdotonta luoda, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää raaka lajittelu kahteen ryhmään. Tällöin sääntöjen kankeus itsessään luo porsaanreikiä järjestelmään, koska rajatapauksia löytyisi yllin kyllin. Rajatapausten kankeaminen eri veroluokkiin vääristäisi varmasti myös kilpailua.

Kyse ei olisi ruoka-aineiden absoluuttisesta epäterveellisyydestä, joskin eri ainesosien suhteellinen osuus toisiinsa nousisi avainasemaan. Makeisia, suklaata, jäätelöä ja sokeripitoisia juomia pidetään yleisesti epäterveellisinä niiden korkean sokeripitoisuuden takia. Muitakin haitallisia ainesosia nämä varmasti sisältävät, mutta sokeri on näiden tuotteiden suurin yhteinen nimittäjä.

Omenaa tai leipää moni ei miellä erityisen epäterveelliseksi. Monet hedelmät kuitenkin kuorrutetaan kovilla myrkyillä ja vahalla, jotka todellakin ovat haitallisia ihmiselle. Nämä säilyttävät hedelmän ulkoisen raikkaan ilmeen pitkään, mutta luonnollisuus on tästä kaukana. Leivässä taas lisäaineet saavat käntyn kestämään pitkiä aikoja homehtumatta. Tällaisen leivän syöminen ei voi olla yhtä terveellistä kuin nopeammin pilaantuvan, luonnonmukaisista aineksista valmistetun. Monista lisäaineista ja niiden haitallisuudesta ei ole tarpeeksi tietoa niiden käytön kieltämiseen, mutta lääketieteen parissa on kuitenkin huolestuttavia tutkimuksia lisäaineiden haitallisuudesta ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. BBC:n artikkeli aiheesta.

Haitallisten elintarvikkeiden korkeampi verotus saattaisi hyvin nopealla aikajänteellä vaikuttaa kaupoissa myytäviin tuotteisiin. Haitallisiksi luokitellut vähenisivät, joidenkin poistuessa kokonaan hyllyistä. Tilalle kuitenkin työnnettäisiin aikaisemmille jokin korvike, joka saattaisi verokarhun silmissä olla haitaton, mutta täynnä lisäaineita, joiden haitallisuutta ei vain ole ehditty tutkia.

Mikään elintarvike ei ole terveellinen, jos sitä nauttii yli elimistön sietokyvyn. Ruuan monimutkainen verottaminen ei auta monipuolisen ruokavalion luomisessa, koska kohtuudella ihminen voi syödä aivan kaikkia elintarvikkeita. Makeiset, jäätelö, suklaa ja sokeripitoiset juomat eivät kenenkään ravinnossa ole perustana, mutta niiden kohtuukäytöllä voi ravinnollisen annin sijasta saada mielihyvää, jonka verotusta pidän moraalittomana. Jos verotus olisi sidottu terveyshaittoihin, ei Alkosta saisi viinapulloa alle kympillä.

Tasotonta Nato-sanasotaa

2009-08-16T20:08:00.013+03:00

Onko suomi sodassa? Tätä kysymystä on katseltu jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta viime viikkojen aikana. Kaiken maailman erikoisasiantuntijat ovat antaneet lausuntojaan siitä, tästä, tuosta ja asian vierestä. Harva kuitenkaan tuntuu kykenevän kiteyttämään vastaustaan selkeään kyllä tai ei -muotoon. Ala-arvoisen välttelyn ja kiertelyn kulmakivenä käytetään kielen ja termistön väitettyä määrittelemättömyyttä. Sodan määrittely tuntuu olevan täysin mahdotonta, jolloin vastauksen muodostaminen hukkuu eksistentiaalisen filosofian syövereihin. Samat asiantuntijat kykenevät kuitenkin hyvin selkeisiin vastauksiin, kun sodalle laitetaan etuliitteeksi talvi. Ehkäpä Afganistanin kohdalla asiat selkeytyisivät, jos talven sijasta sotaan yhdistettäisiin jossakin vaiheessa Nato.

Yksinkertaisimmillaan sodalla tarkoitetaan kahden tai useamman järjestäytyneen osapuolen aseellista konfliktia poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän määritelmän mukaan Afganistanissa on sota.

Onko Suomi sodassa? Suomi ei tietenkään ole Afganistanissa, mutta Suomen valtion sotilaita on. Nämä edustavat Suomea, osana monikansallista Nato-armeijaa. Nato-joukot eivät ole rauhanturvaajia, vaan hyökkäyssotaan aktiivisesti osallistuva poliittinen taho. Taho, joka on syyllistynyt Afganistanissa mm. siviilien tappamiseen, ihmisten laittomaan kaappaamiseen, vangitsemiseen, vankien kiduttamiseen ja teloittamiseen. Siviiliväestöön kohdistuvat iskut ja psykologinen sodankäynti on terrorismia sanan syvimmässä merkityksessä. Se, ovatko suomalaiset joukot osallistuneet edellä mainittuihin laittomuuksiin, on täysin oma aiheensa. Miksi suomalaisia joukkoja lähetetään osaksi tällaista rikollisryhmittymää on kysymys, johon kuuluisi ehdottomasti löytyä hyvä vastaus. Pelkkä Nato-joukkojen miellyttäminen, miellyttämisen vuoksi ei ole riittävä peruste. Suomi ei ole Nato-maa, eikä sellaiseksi nykyisellään pyri.

Onko Suomi sodassa? Kyllä, Suomi on Afganistanissa osana sotaa käyvää Nato-armeijaa. Miksi näin on, on erittäin hyvä kysymys. Koska sotilasjoukkojen lähettäminen valtion rajojen ulkopuolelle on aina erittäin vakava poliittinen teko, pitäisi koko keskustelu siirtyä jossittelua pidemmälle. Miksi Suomi on sodassa? Kenen sotaa sodimme? Miksi suomalaiset sotilaat kantavat sotarikoksiin syyllistyneiden tunnuksia?

Levy-yhtiöiden valitusvirsi ei myy

2009-08-12T22:44:00.004+03:00

Musiikkiyhtiö Kaiku Entertainmentin toimitusjohtaja, Rafelin enkeli -hitistä tunnettu muusikko Pekka Ruuska neuvoo levy-yhtiöitä miettimään kannattaako nuorille tehdä musiikkia, koska myyntiä on hyvin vaikeaa saada.

Ruuska on oikeassa. Musiikkia ei todellakaan kannata tehdä. Muovikantisten läpysköiden kanteen yli kahdenkymmenen euron hintalappujen lätkiminen ei todellakaan ole järkevää touhua. Artisteilla ja levy-yhtiöillä ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä rahan arvosta tai työnteosta. Kaupallisina organisaatioina, eli yrityksinä, levy-yhtiöt eivät todellakaan tunnu käsittävän kysynnän ja tarjonnan peruskäsitettä. Jos lätty ei mene kaupaksi, ei vika koskaan ole ostajassa. Joko tuotteessa tai sen hinnassa on vikaa, jos sille ei kysyntää löydy. Jokainen voi itse mennä kauppojen levyhyllyille tekemään omat johtopäätöksensä siitä, mikä mahtaa olla ongelmana.

Levy-yhtiöiden roolia musiikin eteenpäin viemisessä ja uusien artistien nostattamisessa tietoisuuteen voidaan pitää erittäin kyseenalaisena. Artisti, joka ei ole lyönyt läpi suuren yleisön tietoisuuteen on aina riski, jolloin tällaisiin ei levy-yhtiöiden luonnollisestikaan kannata kauheasti panostaa. Tunnettua artistia levy-yhtiöt kyllä rukoilevat polvillaan lyöttäytymään heidän riveihin, koska myynti on huomattavasti paremmin ennustettavissa. Tämän vuoksi onkin perusteltua väittää levy-yhtiöiden estävän uusien artistien pääsyä kauppojen levyhyllyihin. Markkinoita hallitsee vain muutama monikansallinen yritys, jotka varmasti huolehtivat omien artistiensa näkyvyyden ohessa siitä, että muut pysyvät visusti poissa myyntilistoilta. Vaikka yritykset toimivatkin täysin rehellisesti, on turha puhua mistään hyväntekeväisyydestä kulttuurin edistämiseksi.

Vähentyneen levymyynnin seurauksena levy-yhtiöt eivät enää tee tarpeeksi rahaa nappia painamalla, joten nämä ovat joutuneet järjestämään soiton ja laulun tapahtumia. Konsertit vaativat organisointia, sitoutumista, panostusta ja työntekoa. Edellä mainitut sanat saattavat tietysti olla osalle levy-yhtiöitä sen verta vieraita, että helpommaksi tulee siirtyä toiselle alalle, jossa ei tällaisiin järjettömyyksiin tarvitse sekaantua.

Pettuleipää ja huvitonta sirkusta

2009-08-10T22:57:00.015+03:00

Ruuan hinta on viime aikoina nostattanut paljon keskustelua. Kyse ei luonnollisestikaan ole vain hinnasta, vaan Suomessa suurempana kysymyksenä on tietenkin verotus. Aiemmin päätetyn arvonlisäveron alentaminen 17:stä 12 prosenttiin on nyt lykkäysuhan alla. Ravintoloissa myytävästä ruuasta veroa maksetaan 22 prosenttia. Aivan loppumetreille päästiin ruuan arvonlisäveron alentamisessa, mutta sitten hiipi katumuksen peikko puseroon. Kylmä hiki yllätti, kun aiemmin täysin unohdettu ravintolaruokailu vedettiin mukaan soppaan.

Ravintoloiden pelätään menettävän asiakkaitaan ruokakaupoille, viisi sadasosaa halpenevan ruuan myötä. Jos näin pääsisi käymään, joutuisivat ravintolat tietenkin tyytymään kapeampaan leipään, passittaen työntekijänsä kilometritehtaalle, joka suorasti sanottuna tarkoittaa työttömyyttä. Kysymyksenä voisi tässä keskustelussa kuitenkin esittää; kuinka moni oikeasti asettaa ravintolaruokailun samalle viivalle kaupasta ostetun ruuan kanssa? Taitaa olla aika marginaalinen joukko, jos tällaista ylipäänsä löytyy.

Verotuksen keventäminen ruuan kohdalla ei varmastikaan tunnu keski- ja suurituloisten kukkaroiden nyöreissä kovinkaan merkittävänä, mutta pienimpien tuloluokkien kohdalla hintojen pienelläkin alenemisella saattaa olla kohtuullisen tuntuva vaikutus. Tuloluokkien alimmat tasot eivät myöskään uhkaa ravintolatyöntekijöiden työllisyyttä, ottaen huomioon pelkästään Helsingissä olevan tällä hetkellä noin 48 000 toimeentulotuen varassa kituuttavaa. Nämä eivät varmastikaan muuta ravintoloissa käyntiään, oli arvonlisäverotus millä tasolla tahansa. Toimeentuloon pitäisi kuulua oikeus terveelliseen ruokavalioon, joka mahdollistetaan vain saattamalla nykyisellään ylihintainen ruoka siedettävämmälle tasolle.

Ravintoloiden arvonlisäverotus on ilmeisesti kiveen hakattu, koska keskustelu kaupoissa myytävän ruuan arvonlisäveron alentamisen lykkäämiseen nojaa hyvin vahvasti siihen, että kaupoissa myytävän ruuan ja ravintolaruuan verotuksen ero kasvaisi kymmeneen prosenttiin, ollen näin liian suuri. Ei tarvitse kovinkaan suurta talousviskaalin titteliä tajutakseen tämän logiikan olevan kehäpäätelmä. Ravintolaruuan arvonlisäverotuksen alentamista ei voida siis edes harkita, jolloin tämä käy oivana perusteena sille, ettei muukaan ruoka voi olla kevyemmin verotettua, koska syntyisi liian suuri ero.

Joskus ulkomailla käyneenä, voin ilolla raportoida suomalaisille poliitikoille, että halvaksi tehty ravintolaruoka työllistää enemmän, koska kysyntä nousee. Avainsanoina voidaankin taloustieteileville poliitikonklopeille pitää seuraavia; kysyntä, tarjonta, hinta ja varallisuus. Määrällisesti ihmisten käyttämä raha ruokaan tuskin kauheasti vaihtelee. Se, mihin tämä raha käytetään, nojaa täysin siihen, mitä käytettävissä olevilla varoilla saa. On aivan kauhea nähdä ihmisten metsästävän halvimpia tuotteita vain siksi, että ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa muuta. Tämä ei ole vapaan markkinatalouden merkki, eikä varmastikaan hyvinvointivaltion. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla varaa ostaa ainakin ruokaa, jota kutsutaan myös elintarvikkeeksi.

Elämän tarvikkeiden korkea verotus osoittaa vain kuinka vähän Suomessa arvostetaan ihmisarvoisen elämän perusteita. Jos ihminen on mitä hän syö, on kansan kohtelu halpana makkarana ymmärrettävää.

Selkärangatonta ergonomiaa

2009-08-06T13:33:00.004+03:00

Talouden yskiessä taantuman influenssaa, on Helsingin kaupunki pakotettu pitämään työkyvyttömiä virkamiehiään täysin asiattomissa tiloissa. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on nyt saanut kuitenkin toimistonsa kuntoon, eikä hintaa tälle pikku hienosäädölle tullutkaan kuin 70 000 euroa. Tätä voidaan pitää erittäin kohtuullisena hintana toimiston uudelleen kalustamiselle, koska ergonomia työssä on kaiken a ja o. Täysin korvaamaton Voutilainen ei kyennyt istumaan kymmentä minuuttia kauempaa samassa asennossa, joten koko toimisto täytyi pikimmiten uudistaa silmää miellyttävimmillä huonekaluilla. Koska varsinainen fyysinen ergonomia jäi kalustevalinnoissa toissijaiseksi, uskon vahvasti Voutilaisen kärsivän ensisijaisesti tyylittömistä huonekaluista, joka resonoi silmien kautta selkärankaan asti, tehden pidempiä aikoja samassa asennossa istumisen täysin mahdottomaksi.

Maallikkona kutsuisin Voutilaisen kärsimää tautia selkärangattomaksi velttoudeksi, koska fyysinen tukiranka ei tunnu kestävän esteettisesti epämiellyttävässä ympäristössä. Sivuoireina selkärangattomuudelle on ilmennyt hintasokeus ja kykenemättömyys rutiinien hoitamiseen. Nämä sivuoireet Voutilainen epäsuorasti myöntääkin, vaikka itse selkärangattomuus jää tunnustamatta.

Työkyvyttömien virkamiesten kiduttaminen työpaikalla on Helsingin kaupungin toimesta täysin asiatonta. Tällaiset virkamiehet pitäisi välittömästi passittaa työkyvyttömyytensä takia hoitoon. Sosiaalijohtaja onkin varmasti ehtinyt jo luoda pohjan järjestelmälle, jossa hän tulee toimeen vallan mainiosti työkyvyttömyyseläkkeellä. Kotiinsa Voutilainen voi hankkia kalusteet, jotka luovat hänelle sopivan ergonomisen ympäristön. Vaikka sosiaalijohtaja onkin virassaan korvaamaton, esitän hätäratkaisuksi nykyisten kalusteiden myymistä, jotta kaupunki voi palkata kolme uutta työntekijää Voutilaisen tilalle. Samalla tapahtuisi myös sosiaalitoimen saralla pienen pieni ihme, jossa yhden ylihintaisen työntekijän pistäminen työkyvyttömyyseläkkeelle olisi sittenkin kuluja ajatellen kannattava ratkaisu. Uskomatonta, mutta totta. Kuin kirsikkana kakun päällä tämä voisi luoda kaksi uutta työpaikkaa työttömyyttä lievittämään. Muistoksi Voutilaisen menestyksekkäälle taistelulle pienen ihmisen puolesta, voisi kaupunki pystyttää pronssisen patsaan, jossa Voutilainen kantaa uljaasti Suomi-neitoa heiveröisellä tukirangallaan. Toisaalta, turhaan käyttää pronssia, kun kerran arvokkaampiakin metalleja löytyy.

Kaistapäisiä pyöräilykaistoja

2009-08-02T14:27:00.004+03:00

Pyöräily pääkaupunkiseudulla jakaa paljolti mielipiteitä. Pyöräilijät suhtautuvat autoilijoihin usein halveksuvasti, koska autoilun ja pyöräilyn yhteensovittaminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Autoilijat taas suhtautuvat vaihtelevasti pyöräilijöihin, jotka joidenkin mielestä ovat liikenteessä ongelma ja kuuluisivat omille pyöräilykaistoilleen. Jalankulkijatkin vedetään mukaan soppaan, pyöräilijöiden liikkuessa myös näiden seassa. Varmana voidaan pitää ainoastaan vallitsevaa epäselvyyttä, joka pyöräilyn ympärillä vallitsee.

Pyöräilytiet eivät ole osa pääkaupunkiseudun liikennesuunnittelua. Näin uskallan väittää, koska suuri osa pyöräilyteistä päättyy kuin seinään ja tämän jälkeen pyöräilijä joutuu valitsemaan väylänsä tilanteen mukaan. Tiellä ajaminen on tällöin lakia ajatellen oikea vaihtoehto, mutta monella valtaväylällä tämä edellyttää kovaa vauhtia kulkevan raskaan liikenteen seassa liikkumista. Pyöräilijöiden työntäminen rekkojen ja bussien sekaan on yhtä älyvapaata kuin liikennesääntöjen poistaminen, ettei niitä rikottaisi. Turvallisuus kuuluisi liikenteessä olla aina byrokratiaa tärkeämpää. Pyöräilyteiden suunnittelu kokonaisvaltaiseksi verkostoksi edes Helsingin keskustan alueella olisi liikenneteknisen suunnittelun lisäksi kannanotto pyöräilyn hyväksymiseksi oikeaksi liikennemuodoksi. Nykyisellään pyöräily tuntuu olevan ns. harmaalla alueella, koska selkeyttä tämän liikkumismuodon toteuttamiseksi käytännön tasolla ei tunnu löytyvän. Pyöräilyteiden erottaminen moottoriliikenteestä ja jalkakäytävistä parantaisi tuntuvasti kaikkien turvallisuutta ja selkeyttäisi kulkureittejä. Mallia voisi käydä katsomassa vaikkapa Kööpenhaminasta, jossa pyöräily on hyvin selkeästi erotettu liikkumismuoto muiden vaihtoehtojen ohella.

Julkisen keskustelun pyöriminen pyöräilykypärien ympärillä on tahallinen tai tahaton tapa keskittyä vain puhumiseen pyöräilyn vaarallisuudesta. Tämä ei todellakaan vala kestävää pohjaa liikennesuunnittelulle, jossa pyöräilyyn kannustettaisiin tai se hyväksyttäisi aidosti kaupunkiin kuuluvaksi liikkumismuodoksi. Helsingin vasta valittu pyöräliikennesuunnittelija Marek Salermo vastustaa pyöräilykypärän käyttöpakkoa. Salermon mukaan, pyöräilystä olisi ensisijaisesti tehtävä turvallista muilla keinoin. Tämä edellyttää kahvinjuonnin ja papereiden leimaamisen lisäksi aivan oikeaa katutasossa tapahtuvaa toimintaa, jolla pyöräilijöille annetaan oma kaista. Kypärä itsessään ei tee pyöräilystä turvallista millään muotoa. Kypärä tietysti suojaa pyöräilijää aivan yhtä paljon kuin autoilijaa, jalankulkijaa ja toimistotyöntekijää. Turvallista ei kenelläkään näistä ole, jos heidät laitetaan liikenteeseen, jossa kypärää tarvitsee selviytyäkseen. Kysymykseksi nouseekin, miksi näin vaarallista liikkumismuotoa ei haluta tehdä turvallisemmaksi?

Epäsosiaalinen media

2009-07-29T18:39:00.004+03:00

Nykypäivänä on vaikeaa olla kuulumatta erilaisiin sosiaalisiin medioihin, koska ihmisten erilaiset statukset virtuaalisessa todellisuudessa ovat luonnollisesti kauhean tärkeää tietoa kaikille 4253 kaverille, jotka päivystävät kotonaan 24/7 omalla koneellaan. Medioiden mobilisaatio on jopa tehnyt mahdolliseksi saumattoman yhteydenpidon kaikkiin maailman kansalaisiin, aivan joka ikisenä valveilla olon hetkenä. Sosiaalisuus on nyt lähes absoluuttista.

Sosiaalisia medioita on ollut vasta muutamia vuosia. Vanhemmat mediat ovat nykyään epäsosiaalisia, koska televisio, radio ja kaiken maailman painotuotteet ovat niin tysäriä, eli tuhatyhdeksänsataalukua. Nyt meillä on asiat paremmin. Mikään ei ole sosiaalisempaa kuin jok'ikisen liikkeen ilmoittaminen tutun tutun tuttaville, jotta he varmasti tietävät menemisesi ja tulemisesi. Varsinainen interaktiivinen kommunikaatio kasvokkain on tehty tarpeettomaksi, kun meillä on nyt mahdollista verkostoitua verkossa.

Media itsessään on mielenkiintoinen sana, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa viestintä tai vuorovaikutteen muotoa. Nykyisellään media ei kuitenkaan ole mitään, ellei se ole sosiaalinen. Käyttäjien luoma sisältö on rautaa, vanhat epäsosiaaliset mediat puuta. Television paheksunta on trendikästä, eikä kukaan katso mitään "realitypaskaa". Tosin katsojaluvut eivät kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteisiä, koska realitypaskaa tehdään aika pitkälti suurta kysyntää vastaavaksi. Televisiota siis katsotaan edelleen, epäsosiaalisuudesta huolimatta.

Realitypaskan suosio saattaa kuitenkin pohjata sen linkittymiseen sosiaalisten medioiden kanssa erittäin hyvin. Nyt interaktio 24/7 ei ole mahdollista vain tutun tutun tuttujen kanssa, vaan viestintää voi harjoittaa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Mahtava lisä muodostuu kyvystä vaikuttaa realitypaskan kulkuun äänestämällä plussia ja miinuksia. Kotisohvalla voi tuntea olonsa kuin Rooman keisariksi, joka peukalollaan päättää realitypaskahenkilön kohtalosta.

Sosiaaliset mediat saavat kuitenkin kyseenalaistamaan yksityisyyden ja sosiaalisuuden rajoja sekä merkitystä. Sosiaalisuus ei enää ole rajoittunutta varsinaiseen inhimilliseen käytännön vuorovaikutukseen, jossa ihmisten sosiaalinen interaktio tapahtuu kaikkia aisteja käyttäen, eikä hymiön muodostamiseen tarvita hiirtä tai näppäimistöä. Nykyään staattisen pikseliruudun katsominen ja statusten päivittäminen on moderneinta interaktiota. Osalle ihmisistä on täysin luonnollista jakaa koko elämä virtuaalimaailmassa, kun taas toisten elämässä ei ole halua tai tarvetta 24/7-virtuaalisuuteen. Mitä näille virtuaalirottarallin ulkopuolelle jääville sosiopaateille käy? Maailma odottaa statustasi! Lol.

Kallis, kalliimpi, Suomi

2009-07-26T15:41:00.006+03:00

Suomi on Euroopan unionin kolmanneksi kallein maa, selviää Eurostatin torstaina 16.7.2009 julkaisemista tilastoista. Männävuonna maksettiinkin kulutustuotteista ja palveluista neljännes (25%) enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Vaatteet Suomessa olivatkin kalleimpia EU:ssa.

Tämä tilasto ei nyt kauheasti yllätä ketään, mutta melko järkyttävä on tilanne. Korkeat hinnat sinänsä eivät ole kaikkein pahin asia, koska muutkin tekijät vaikuttavat ostovoimaan. Asuminen, palkat ja verotus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat erittäin radikaalisti ostovoimaan kulutustuotteiden ja palveluiden kohdalla. Kyse on varallisuudesta ostaa kalliita tuotteita. Hintojen kovuus määrittyy tietysti vain ja ainoastaan käytettävissä olevalla määrällä rahaa. Jos ei ole yhtään, kaikki on liikaa.

Asuminen on Suomessa erittäin kallista, joka entisestään syö ihmisten ostovoimaa. Kun tähän vielä lisätään useilla aloilla vallitsevat heikot palkat ja suhteellisen korkea verotus, on ostovoiman tilastoinnissa turha väittää suomalaisten pärjäävän kansainvälisellä kentällä kovinkaan kummoisesti. Tilastoissa valheellista kuvaa Suomesta saa myös paikkakuntien suurilla eroilla palkoissa, verotuksessa ja asumisessa. Keskiarvo osoittaa pääkaupunkiseudun olevan Euroopan unionin kalleimpia alueita, mutta ostovoiman taso on lähellä Romaniaa ja Bulgariaa.

Suomen hintataso puhtaan arkisen toimeentulon kohdalla on älyttömän korkealla tasolla. Tämän perustoimeentulon lisäksi olisi hienoa olla myös ylimääräistä, jotta harrastustoiminta ynnä muu sellainen kuuluisi ihmisarvoiseen elämiseen. Syrjäytyminen, alkoholismi ja väkivalta ovat varmasti hyvin suoria seurauksia ihmisten kykenemättömyydestä toteuttaa haaveitaan ja viettää itselleen mielekästä elämää. Yhteisöllisyys, mielenterveys ja usko tulevaisuuteen hoidetaan kuntoon ainoastaan luomalla pohja näille taloudellisilla ratkaisuilla. Nuorten työttömyys pitäisi tällä hetkellä ratkaista melkeinpä keinolla millä hyvänsä, jotta jo nykyisellään heikkoa tilannetta ei pahenneta kriittisen pisteen yli. Kriittisellä pisteellä tarkoitan kokonaisen sukupolven vajoamista rottarallin ulkopuolelle, menettäen uskonsa samalla myös yhteiskunnan rakenteisiin.

Hintatason ylläpitäminen nykyisellä tasolla osoittaa Suomessa olevan (poliittinen) eliitti, joka kokee muutokset asioiden parantamiseksi mitättömiksi tai turhiksi. Pelkkä osaamattomuus tai kyvyttömyys ei voi olla syynä, koska tilanne on tasaisesti pahentunut vuosien varrella. Hyvin suuria liikkeitä markkinatalouden kehittämiseksi pitäisi tehdä, jotta palkkaaminen saataisi edullisemmaksi työnantajille. Yrittäjyyteen pitäisi olla vahvoja kannusteita, eikä epäonnistuneista hankkeista saisi tuomita yrittäjää ”elinkautisella”. Talousrikollisuuden tutkintaa pitäisi kehittää, mutta ei leimata yksityisyrittäjiä automaattisesti keplottelijoiksi. Verohelpotuksilla ja monikansallisilla yhteishankkeilla työnnettäisiin suomalaisia huippuosaajia saamaan kokemusta, jota he voisivat tämän jälkeen hyödyntää kotimaisella kentällä. Tämä loisi jälleen yrittäjyyttä, joka loisi työpaikkoja, joka toisi verotuloja. Nykyisellään Suomessa on teollisuutta aivan liikaa, ja tämä tulee vääjäämättä ajan mittaan siirtymään halvemman tuotannon maihin.

Kyllä nämä lääkkeet tilanteen parantamiseksi on tiedossa, mutta jostain syystä niitä ei haluta käyttää. Yhtenä syynä pidän niinkin lapsellista tekijää kuin imago. Vuosikausia politiikassa vaikuttaneet kestopäättäjät eivät halua myöntää tehneensä huonoja päätöksiä. Hiljaa istumalla nyt odotetaan asioiden parantuvan.

Rehellisyyttä sosiaalitukiin

2009-06-23T19:35:00.004+03:00

Mikään ei ole verrattavissa Kansaneläkelaitoksessa asioimiseen. Ovesta sisään vaan ja meno on kuin Linnanmäen Vekkulassa. Osa ihmisistä tuntuu kävelevän vinolla lattialla, toiset taas päästelevät mitä eksoottisimpia ääniä apuvälineillä ja ilman. Jonotuslapun numero jatkaa huvipuistomaisella jekulla, koska sisällä ei tietenkään ole 150:tä henkilöä ennen sinua, vaan joku on huvikseen kerännyt itselleen "muutaman" ylimääräisen lapun. Tuntikausien odotus on kuitenkin edessä.

Varsinaiseen asiaan. Kelasta saatavat tuet ovat kaikki verotukseltaan sama 20%. Tämä tarkoittaa siis tukien kuuluvan tasaverotuksen piiriin. Niillä ei siis ole minkäänlaista suhdetta aikaisempiin, myöhempiin, mahdollisiin tai mahdottomiin tuloihin. Myöskään tukien määrä ei vaikuta millään muotoa niiden verotukseen. Ei ole myöskään mahdollista saada erilaista verotusta tuille, vaikka sellaisen verokortin verokarhulta kävisi karhuamassa. Yhteenvetona voikin siis todeta Kelan sosiaalitukien verotuksen olevan aina 20%.

Kysymys nousee esiin tästä erikoisesta tasaverotuksen ilmiöstä. Miksi tuista maksetaan veroa? Tuki on tukea, eikä se ole mitään muuta. Yleisestikin voisi kysyä verotuksen tarpeellisuudesta tuesta, joka maksetaan veroista. Kysymykseni ydin on kuitenkin tilastojen luotettavuudesta. Jos tuet verotetaan aina samalla prosentilla, miksi niitä ei voida myös tilastoida sen mukaan. Esimerkiksi työmarkkinatuki on 440 euroa täysimääräisenä, vaikka Kela kutsuukin tätä summaa nimellä 551 euroa. Joku voisi tietty pitää tätä pientä faktaa merkityksettömänä, mutta kenelle me oikein yritämme valehdella, jos nettosumma tuelle on kaikille oikeasti virallista totuutta 20% alhaisempi? Tällainen tukien valehtelu, jossa käytetään bruttosummia, on aivan ala-arvoista, kun nettosumma on kaikille tiedossa. (ja sama)

Syyksi sosiaalitukien vääristämiselle verokeplottelulla en näe muuta kuin tilastollisen valehtelun todellisuutta paremmista tuista. Hyvinvointiyhteiskunnassa rehellisyydellekin pitäisi olla tilaa. Vääristelemällä lukuja paperilla ei ratkaista ongelmia, joskin tällainen saattaa antaa harhakuvaa asioista tietämättömille.

“The welfare state is not really about the welfare of the masses. It is about the egos of the elites.” -Thomas Sowell

Mediamaksuilla mannaa tuutista

2009-06-17T14:47:00.006+03:00

Yleisradio Oy on keksinyt innovatiivisen tavan rahoittaa yritystä, jonka tulosvastuu on määrittämätön ja toimintatapa kilpailulainsäädännön valossa kyseenalainen. Kotimaiset ja ulkomaalaiset televisioyhtiöt tarjoavat asiakkailleen ohjelmia, joista nämä maksavat, koska ovat valinneet maksaa tällaisesta palvelusta. Yle taas ei kysy asiakkailtaan yhtään mitään. Televisiolupamaksuilla se on rahoittanut itse parhaaksi näkemänsä tarjonnan, jota sitten on saanut katsella, jos on persaus ja sarveiskalvo vain kestänyt.

Puolueettoman uutisoinnin tärkeydellä Yle on ratsastanut kaupallisten kanavien tultua pelikentälle. Tämä argumentti onkin aika ovelasti ladattu ase, koska kaupallinen mediahan ei voi tarjota puolueetonta uutisointia. Vai voiko sittenkin? Maailman suurin mediakonserni BBC on ainakin onnistunut olemaan uskottava, vaikka se osittain pyöriikin mainosrahoitteisesti. BBC kerää Isossa-Britanniassa televisiolupamaksua Ylen lailla, mutta tarjoaa mm. uutisointia maailmanlaajuisesti. Kyse on siis täysin kaupallisesta kanavasta. Uutisoinnin rahoitus ei ole siis kynnyskysymys, vaan itse uutisoinnin valvonta on ratkaisevassa asemassa.

Uutta kansalaisveroa Yleisradion Oy:n rahoittamiseksi on esitetty, ja auvoisasti unohdettu kaikki siihen liittyvät epäkohdat. Maksu on tarkoitus periä kaikilta talouksilta, jolloin yksilönvapaus ilmaiseen informaatioon rikotaan. Nykyisellään ilmaisia palveluntarjoajia kun löytyy pilvin pimein. Toisin oli vuonna 1926.

Ei tarvitse omistaa televisiota tai radiota joutuakseen mediaverotuksen uhriksi. Pelkkä asuinosoite riittää. Valtionbudjetista ei Yleisradion mediamaksua voi tietenkään ottaa, koska se olisikin päätöntä. Niin älytöntä toimintaahan ei valtio rahoita, vaikka yrityksen osake-enemmistön salkussaan kantaa. Rehellisyys maan perii, mutta mikä perii Yleisradion?

Suomi Euroopassa

2009-06-06T12:49:00.007+03:00

Suomessa äänestetään jälleen EU:ssa Suomea edustavista. Puoluiden ja ehdokkaiden kirjo on melko laaja, joka kertoo ihmisten vaihtelevasta suhtautumisesta Euroopan unioniin. Populistisimmat ehdokkaat jopa saarnaavat vakavalla naamalla unionista eroamisesta. Toiset keskittyvät taas kehittämään tulevaisuutta voimassa olevien lainalaisuuksien näkökulmasta.

Erityisen likaisena pidän EU:sta eroamisen ehdottamista, jos vaihtoehtona on jäädä täysin ulkopuolelle länsimaista. Mitään vaihtoehtoa eivät nämä EU:n vastustajat vakavasti kykene tarjoamaan nykyiselle talousliitolle.

Tuonti ja vienti EU:n sisällä on verotonta, mutta ulkopuolella kustannukset nousevat huomattavasti, joka ei välttämättä ole maan taloutta kaatava tilanne, mutta yritysten kohdalla maksut olisivat kriittisiä. Maahantuonti vaikeutuisi, jolloin muiden muassa elintarvikkeiden hinnat nousisivat nykyisestä vähintään puolitoista kertaa tuontiveron verran kilpailun heikentyessä. Myös nykyiset hinnat nousisivat jo ilman verotusta, koska maahantuonti vähenisi välittömästi. Pahimmillaan elintarvikkeiden hinnat tuplaantuisivat tai triplaantuisivat, jolloin matalimmat tuloluokat eivät kykenisi edes ostamaan ruokaa.

EU:sta eroaminen johtaisi välittömästi yritysten muuttamiseen Euroalueelle, jossa edut olisivat paremmat ja kulut pienemmät. Näiden yritysten joukkoon kuuluisi eräs jättimäinen matkapuhelinvalmistaja. Viimeistään tällöin romahtaisi Helsingin pörssi. Tuhannet ja taas tuhannet työttömät saattaisi jo nykyisellään heikossa jamassa olevan valtion syöksykierteeseen, jossa 1970-luvun taloustilanne vaikuttaisi loistavalta.

Maataloutta pitäisi Suomessa pyörittää tuottavasti ilman EU:n tukia. Tämä tarkottaisi valtavaa maatalouden ylituotantoa, jotta kotimaisen kysynnän lisäksi voitaisiin kilpailla hinnalla muun maailman kanssa. Omavaraistalous olisi vaihtoehtoisesti tietysti mahdollinen, mutta tällöin Suomi muistuttaisi hyvin läheisesti kommunistista Kuubaa. Ulkomaisista tuotteista olisi turha haaveilla, koska valuutallamme ei olisi omavaraistaloutemme takia minkäänlaista arvoa. Niinkin alkeellista asiaa kuin C-vitamiinia saisi etsiä kissojen ja koirien kanssa, kun kaupoissa ei olisi hedelmiä.

Elämä talousliitossa on aina tosiasia. Liittolaiset on jossain määrin valittavissa, mutta kaikilla demokraattisilla mailla on aina ollut kansainväliset kauppasuhteet. Näin varmistetaan oman talouden kestävyys ja valuutan arvo. Äänestäjät päättävät mihin suuntaan olemme valmiita kääntymään, mutta puoli on valittava.

Kenen riveissä seisot, kenen lippua kannat? Jos jonkun liittolaisen riveissä on seisottava, onko Euroopan unionille olemassa parempi vaihtoehto?

Ydinvoiman vastustamisesta

2009-03-29T15:23:00.000+03:00

Luonnonsuojelijoiksi itseään nimittävät vastustavat ydinvoimaa vielä tietoisuuden aikakautena. Sähköä voidaan tietysti tuottaa monella tavalla, mutta ydinvoima tuntuu olevan tehokkuudessaan muita vaihtoehtoja edullisempi. Edullisuus on kuitenkin kysymys, josta voidaan olla montaa mieltä. Pelottelemalla tulevaisuuden sukupolvien maksavan nykyisistä päätöksistä ydinvoiman suhteen on hyvä argumentti. Se ei kerro asiasta yhtään mitään, mutta syyllistää aktiivisen päätöksenteon.

Maailmalla käytetään ydinvoimaa sähköntuottamisen ensisijaisena muotona. Suomellakin on jo ydinvoimaloita käytössään, joka tarkoittaa ydinjätteen tuottamista nykyisellään. Jos meillä olisi enemmän reaktoreita, tuottaisimme luonnollisesti enemmän jätettä. Tämän ongelman ydintä en kuitenkaan oikein pysty käsittämään. Koska ydinjäte joudutaan säilömään melko syvälle peruskallioon, miksi sen määrä on jonkinlainen kynnyskysymys? Eiköhän se ole aivan sama onko jätettä nykyiseen verrattuna 25% prosenttia enemmän. Todennäköisesti jätteen määrä on täysin samantekevää kokonaisuutta ajatellen, koska pienikin määrä jätettä vaatii aivan yhtä suuret varotoimenpiteet säilömisessä kuin suurempikin määrä. Kysymys taitaakin olla pääasiassa moraalinen.

Suomi voisi tietysti luopua kokonaan ydinvoimasta ja tuottaa energiaa hamstereiden polkemilla juoksupyörillä. Tämän vaihtoehdon ekologisuus saisi varmasti jokaisen propellipään pomppimaan innosta. Ongelmaksi jäisi vain muu maailma, joka jatkaisi omaa kurssiaan. Hamsterit saisivat varmasti kiitosta, mainetta ja kunniaa kansainvälisellä tasolla, mutta ydinvoimalat Suomen rajojen ulkopuolella jatkaisivat puksuttamista täydellä teholla. Näin Suomi saisi oikeuden moraaliseen ylemmyyteen ja voisimme paheksua muiden maiden järjetöntä saastuttamista. Sormella osoittelun iloa ei pilaisi mikään.

Ymmärtämällä olevamme osana suurempaa kokonaisuutta, hyväksymme muiden maiden vaikuttavan meidän omaan ympäristöömme. Emme elä tyhjiössä. Tarvitsemme sähköä, vaikka voisimme tietysti elää ilmankin. Ihmiset ovat eläneet vuosituhansia ilman sähköä. Koska päätöksemme elää sähköisessä aikakaudessa on jo tehty aikoja sitten, on turha nyt miettiä mahdottomuuksia, joille ei yksinkertaisesti löydy kannatusta. Ydinvoimalle ei löydy lyhyellä aikajänteellä varteenotettavia vaihtoehtoja. Tuulivoiman ja muiden puhtaiden energiamuotojen kehitys on varmasti ensisijaisen tärkeää pidemmällä tähtäimellä. Nyt on kuitenkin elettävä tässä hetkessä ja todellisuudessa, jolloin vaihtoehtoja ei voida etsiä jostakin toisesta ulottuvuudesta. Muut maat jatkavat ydinvoiman hyödyntämistä, eikä Suomen osuus kokonaisuudessa ole millään muotoa merkittävä.

Populismi, jossa tunne ylittää järjen, on poliittisella tasolla äärimmäisen pelottavaa. Ideologiat paremmasta huomisesta ovat luonnollinen osa ihmiskunnan ajattelua, mutta järki kertoo meille kuuluvat lainalaisuudet. Jos päätöksenteko poliittisella tasolla ei ota ensisijaisesti järjen ääntä kuuleviin korviinsa, olemme tilanteessa, jossa koko yhteiskunta on vaarassa. Asioiden punnitseminen vaatii järkeä. Vastustamalla jotakin ilman argumenttia varteenotettavasta vaihtoehdosta on moraalitonta. Mikäli ydinvoimaa vastustetaan vain periaatteen vuoksi, on syytä miettiä millaisessa maailmassa eletään, jos järjen ääni jätetään tietoisesti toissijaiseksi.

Onko ydinvoimalla tuotetun sähkön myynti ulkomaille moraalittomampaa kuin ostaa sitä muualta? Järki sanoo taloudelle olevan kannattavampaa myydä, koska tällöin siitä ei joudu maksamaan. Ylituotanto on kansantaloudellisesti ollut historiallisesti aina parempi vaihtoehto kuin olla riippuvainen muiden maiden tuotannosta. Tällöin taloutta johdetaan aktiivisen päätöksenteon periaatteella. Jos jättäydytään passiiviseen asemaan, on muiden maiden päätöksiä kyseenalaista arvostella.

Suomalaiseen politiikkaan kuuluu hyvin olennaisena osana vastustaminen. Harvoin kukaan kannattaa kovaan ääneen mitään. Vastustaminen on kannattamista helpompaa ja populistisempaa, koska kansa ei juurikaan tunnu vaativan vastustajilta perusteita.

Vastuullinen yhteiskunta

2009-02-15T19:51:00.003+02:00

Viime vuosien aikana yhteiskuntavastuu on ollut suurta suosiota kerännyt aihe, joka on mielestäni hiukan hiipunut keskustelusta talouden taantuman myötä. Yhteiskuntavastuu lähes poikkeuksetta liitetään kaupallisten organisaatioiden läpinäkyvyyteen ja velvoitteet ylittävään yhteiskunnalliseen toimintaan. Yritykset eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä. Yhteiskunnan on toimittava yhteistyössä yritysten kanssa ja kannettava oma osuutensa vastuusta.

Lomautukset ja irtisanomiset ovat olleet otsikoissa päivittäistä luettavaa viime aikoina. Työvoiman irtisanominen ei kuitenkaan maalaa aurinkoisempaa huomista yhteiskunnalliselle kankaalle. Vastuullinen toiminta näyttääkin perustuvan lyhytkatseiseen kiikarointiin, jolloin näkymät pidemmällä aikajänteellä ovat täysin pimennossa. Monet suuryritykset ovat vähentäneet henkilöstöään, vaikka tämä ei nimeksikään paranna heidän taloudellista tilannettaan. Mistä tämä irtisanomisten aalto oikein kumpuaa? Ilmeisesti jotakin on tehtävä, eikä irtisanomisen rinnalle tunnu löytyvän muita vaihtoehtoja. Suomessa onkin äärimmäisen vaikea erottaa työntekijöitä ilman hyviä perusteita. Nyt kaikilla on ilman kummempia perusteita oikeus vähentää suorittavaa työvoimaa, koska onhan meillä lama. Toistaiseksi tuntuu kuitenkin siltä, että johdon portaat ovat säästyneet irtisanomisilta, koska perverssillä tavalla edes keski- ja alempi johto eivät ole sidoksissa näiden alaisten määrään. Lähinnä huvittavana voi pitää Stora Enson kaltaisia johdon palkkioiden leikkaamisia, joilla ei edes kosmeettisesti ole minkäänlaisia vaikutuksia kokonaisuutta ajatellen – ainakaan yhteiskuntavastuullisesta näkökulmasta. Miljoonatuloilla on helppo tehdä pieniä eleitä.

Yhteiskuntavastuu ei saisi rajoittua pelkästään yritysten vastuuseen, vaan pelissä mukana täytyy olla myös yhteiskunta. Kaupallinen maailma on aina säädelty yhteiskunnan toimesta, jonka takia vuorovaikutteisuus täytyy palvella kummankin etuja. Valtion ja kuntien täytyy tarjota yrityksille porkkanoita toiminnan perustamiselle, kehitykselle ja kasvulle. Työvoiman saatavuus, koulutustaso ja kokonaiskustannus ovat kolme tekijää, joiden on oltava tasapainossa. Elleivät nämä kolme tarjoa mahdollisuutta kannattavan yritystoiminnan pyörittämiseen, on yhteiskunta jättänyt vastuunsa hoitamatta. Edelleen Suomessa piilee vanhoja kommunistisia aatteita, jotka näkevät yksityisen liiketoiminnan harjoittamisen pitkäsarvisen pirulaisen toimintana. Tällainen mentaliteetti ei kannusta eettisesti kestävän kehityksen liiketoimintaan, koska yksilöiden menestymiseen yhteisössä ei suhtauduta positiivisesti. Jos yrittäjä mielletään lähes rikolliseksi, on yrittäjälle samantekevää toimiiko hän lähes rikollisesti. Yhteiskuntavastuullisuuden kannalta on merkittävää osapuolien valmius antaa toiselle auttava käsi. Jos haluaa saada, on pakko antaa.

Ammattiliitot ja sosialistinen yhteiskunta ovat rajoittaneet voimakkaasti Suomessa yksityisen liiketoiminnan kannattavuutta. Työvoiman palkkaaminen ja erottaminen ovat yrittäjän näkökulmasta erittäin vaikeita asioita, koska niihin liittyy suuret kustannukset. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat Suomen talouselämän perustan. Näille työvoimakustannukset ovat kuitenkin huomattavasti vaikeampi osa-alue kuin suurille raskaan teollisuuden yrityksille. Erityisesti kasvuyritykset kärsivät palkkauksen jäykkyydestä, jolloin hyvätkin ideat saattavat jäädä vain ideoiksi. Palkkaamisen helpottamiseksi palkkakustannusten päälle nousevat kulut pitäisi saada mahdollisimman pieniksi, jotta työntekijöitä voitaisi palkata enemmän. Näin hankkeiden suuruudet saattaisivat kasvaa ja useampi pöytälaatikon idea näkisi päivänvalon. Yhteiskunta vastaa niin kuin sinne huudetaan.

Kustannustehokas joukkoliikenne

2009-02-06T16:57:00.003+02:00

Kaikella on kuuluisasti hintansa, mutta maksutapoja on nykyisellään kaikelle lukuisia. Kustannus, hinta ja maksu ovat hyvin lähellä toisiaan terminologisessa mielessä, joskaan eivät kuitenkaan ole synonyymejä. Absoluuttisesti joukkoliikenne ei koskaan ole ilmaista, mutta sen kustannuksen, maksutavan ja hinnan määrittelyyn voidaan vaikuttaa monella tavalla. Miksi Helsingissä kuuluisi olla niin sanotusti ”ilmainen” joukkoliikenne? Vastaus kaikkiin kysymyksiin on yleensä ilmeisin. Niin myös tämän kysymyksen kohdalla. Ilmainen on psykologisesti houkuttelevampi vaihtoehto, jos vaihtoehtona on maksaa erikseen.

Osmo Soininvaara kirjoitti pari vuotta sitten hyvän kirjoituksen ilmaisesta joukkoliikenteestä. Kirjoituksen ydin keskittyi kuitenkin mielestäni vääriin asioihin. Kustannus on kustannus, mutta miten hinta maksetaan on keskeinen kysymys, joka on kuluttajalle tärkein tekijä.

Joukkoliikenteen suurin epäkaupallinen tekijä on palvelun tarjonta ilman kysyntää. Tämä ei tarkoita sitä, että joukkoliikennettä ei käytettäisi ja suunniteltaisi käyttäjille tehokkaaksi. Kysymys piileekin nimenomaan kustannuksen määrittelyssä. Joukkoliikenne Helsingin kantakaupungin sisällä on säännöllisellä tasolla suoritettuna halvinta ostamalla kausilippu, joka oikeuttaa matkustamaan rajattomasti tämän lipun voimassaolon ajan. Maksu ei siis ole sidottu kokonaiskäyttäjämäärään, eikä itse palvelun hyödyntäminen ole rajattu millään muotoa. Implisiittisesti joukkoliikenne siis rullaa, vaikka palvelun maksajien määrä vaihtelee radikaalisti. Joukkoliikenteen nykyisellä matematiikalla matkustajien määrä on yhdentekevä, koska palvelu suoritetaan, vaikka ketään ei olisi kyydissä. Kaupallisesta näkökulmasta katsottuna tämä ei ole kovinkaan kannattavaa liiketoimintaa, mutta se onkin täysin sivuseikka. Tärkeää onkin se, että maksajien määrä on joukkoliikenteen kannalta merkityksetön. Koska joukkoliikenne kulkee lähes staattista kehää, luulisi kulujen pysyvän myös lähes vakiona. Energian ja polttoaineen hinnat nousevat erittäin maltillisesti vuotuisella tasolla, joten näihinkin on helppo varautua.

Eikö joukkoliikenteen hinta yksilöä kohden pitäisi olla huomattavasti edullisempi, jos kustannus jaettaisiin kaikkien Helsingin asukkaiden (tai jopa koko pääkaupunkiseudun) kesken tasan? Soininvaaran laskelmat kustannuksista häkellyttävät, koska hänen mukaansa noin 200 000:nen helsinkiläisen maksaminen joukkoliikenteestä on edullisempaa kuin kustannusten jakaminen kaikkien (lähes 600 000) kesken. Teiden kunnossapitoon käytetään aika isoja seteleitä ja nämä rahat veloitetaan kyllä ihan jokaiselta. Miksi joukkoliikenne on heikommassa asemassa kuin yksityisautoilu? Autoilun vähentäminen ruuhkamaksuilla ja vaikeuttamalla liikkumista eivät ole kovinkaan tehokkaita keinoja, koska itse järjestelmän ylläpito syö kannattavuuden ja luo vaan entisestään eriarvoisempaa yhteiskuntaa. Eikö ruuhkamaksut olisi ongelma vain matalatuloisille? Yksityisautoilusta lisäveron periminen tietulleilla ei myöskään auta joukkoliikenteen sujuvuutta, vaan aiheuttaa valtavat ruuhkat, joissa autot saastuttavat paikallaan seisomisellaan. Eikä joukkoliikenteen kuulukaan olla vastaus kaikkeen. Kun mietitään tehokasta joukkoliikennettä, kuuluisi keskittyä itse asiaan, eikä pyrkiä ratkomaan samalla kaikkia maailman ongelmia. Yksi asia kerrallaan.

Kuten jo aikaisemmin totesin, ei ole merkitystä kuinka moni käyttää julkisia, koska kaikki vuorot on tarkoitus silti ajaa. Näin ollen, eikö olisi rehellistä myös olla avoin kustannusten suhteen? Suurin kannustin minkä tahansa palvelun käyttämisessä on se, että on jo maksanut siitä. Yksinkertaistetulla kulujen jaolla saataisiin nykyinen kustannus henkilö kohden noin 60% edullisemmaksi. Kun hinta on tiedossa, voidaan kustannus jakaa maksajien kesken.

Suomi Natoon vaikka ilman perusteita

2009-01-23T16:10:00.010+02:00

Suomella on pitkään ollut läheiset suhteet Pohjois-Atlantin liittoon, mutta alttarille ei tähän asti ole suhdetta viety. Osittain syynä on ollut liiton solmimisen hinta, jonka arvioimiseen ei ainoastaan rahallista kustannusta voida pitää mittana, vaan eettiset ja poliittiset arvot ovat oma lukunsa. Suhteen solmimisen ongelmana onkin pitkälti Suomi-neidon sopeutuminen nykyisten morsmaikkujen kanssa samaan korsuun.

Ulkoministeriön tuoreessa turvaselonteossa yritetään vaivihkaa luoda positiivista näkemystä Suomen liittymisestä sotilasliittoon. Nato-jäsenyyttä tarjotaan Suomelle vaihtoehtona, vaikka mitään perusteita sen hyvyydelle on selonteossa ilmeisesti turha esittää. Selonteko päättyykin upeaan propagandaan, jonka julkaiseminen on mielestäni ala-arvoista.

"On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä."

Vahvoja perusteita kaikkien asioiden harkintaan on aina, mutta tietyn vaihtoehdon nostaminen jalustalle ilman perusteita on selkeä pyrkimys painottaa tätä vaihtoehtoa. Yhtä hyvin selonteko olisi voinut todeta tulevaisuudessakin olevan kannattavaa olla liittoutumatta sotilaallisesti. Poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaismielipiteen huomioiminen ovat kaikissa poliittisissa päätöksissä tekijöitä, jotka kuuluisi ottaa huomioon. Tämän toteaminen selonteossa antaa mielestäni sellaisen kuvan, että nämä ovat tekijöitä, joihin kuuluisi aktiivisesti vaikuttaa. Mielipidemittaukset poliittisella ja kansallisella tasolla ovat osoittaneet haluttomuuden sotilaalliseen liittoon. Mihin selonteko pyrkii viestimällä itsestäänselvyyksiä, jotka eivät kerro mitään jäsenyyden kannattavuudesta tai päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä? Kyseessähän on klassinen propaganda, jonka tarkoituksena on hokea Nato-jäsenyyttä ”neutraalisti”, että aihe saadaan käsiteltäväksi kansalaisten ja poliitikkojen kahvipöytiin. Näyttää hiukan siltä, että Natoon on päästävä väkisin. Tarvetta pohtia muun muassa suomalaisten joukkojen pakollista lähettämistä mahdollisiin laittomiin sotiin ei nähdä edes mainitsemisen arvoisena. Uskoisin vahvoja perusteita löytyvän kumpaankin suuntaan, mutta jostakin ihmeen syystä jäsenyyttä vastaan kääntyvät tekijät eivät tunnu saavan palstatilaa.

Ennen liittymistä mihinkään taloudelliseen tai sotilalliseen liittoon, olisi hienoa vertailla hyötyjä ja haittoja. Varsinkin sotilaallisen liiton kohdalla täytyy tosiaan miettiä myös poliittisia ja eettisiä arvoja. On varmasti sellaisia tekijöitä, joista emme ole valmiita luopumaan. Näin ollen, päätöksenteon punninnassa saattaa yksikin tekijä olla niin merkittävä, että se painaa vaakakupissa enemmän kuin muut tekijät. En tiedä onko Suomella aihetta sotilaalliseen liittoon, mutta jälleen kerran sain lukea höttöä joka ei antanut minkäänlaista perustetta sille, minkä takia liitto olisi kannattava. Ellei syitä liittymiselle löydy, on koko vaihtoehdon nostaminen esiin täysin aiheetonta sekä kyseenalaista.

Pienituloisten pahoinvointivaltio

2009-01-20T11:44:00.003+02:00

Helsingin Sanomat kirjoitti 19.1.2009 Suomessa olevan pienituloisia jo yli 700 000. Köyhyysrajan alapuolelle jääviä on siis koko ajan enemmän. Viime vuonna kasvua edellisvuoteen oli lähes kolmetoista prosenttia. Myös köyhien osuus koko kansasta on yli kolmetoista prosenttia. Raa'alla matematiikalla laskettuna joka seitsemäs suomalainen elää siis köyhyysrajan alapuolella.

Talouden taantuma, irtisanomiset ja lomautukset eivät ole kovinkaan positiivisia merkkejä. Väestön ikääntyminen saattaa tehdä tilaa työmarkkinoille, nuorten periessä eläkkeelle siirtyvien paikat. On kuitenkin vaarana, että moni työ tulevaisuudessa jää automaation ja ulkoistamisen jyräämäksi. Uusia työmuotoja luonnosllisesti syntyy entisten tilalle, mutta kokonaisuutta ajatellen valtavia ongelmia on silti odotettavissa. Opiskelijat, jotka nykyisellään eivät lukeudu köyhyysrajan alapuolella eläviin, saattavat tulevaisuudessa työllistyä hyvinkin, mutta tällä hetkellä tilanne on heikko. Eläkeläiset ovat kuitenkin ryhmä, jonka suuruus saattaa lähitulevaisuudessa tulla yllätyksenä, vaikka väestörakenne on ollut tiedossa koko ajan.

Köyhyysrajan alapuolelle jää nykyisellään joka seitsemäs, joka on mielestäni kohtuuttoman suuri luku. Yksi varma lääke köyhyyden parantamiseksi olisi verotuksen järkeistäminen ja selkeyttäminen. Muiden muassa eläkkeestä ja sosiaalituista maksetaan veroa, joka vääristää niiden suuruuden. Tuloluokkien määrittelyssä ei saisi koskaan puhua bruttolukuja käyttäen, koska nämä eivät perustu todellisuuteen. Kaksi euroa ei ole kaksi euroa, jos se on vain yksi euro. Veron maksaminen eläkkeestä on järjetöntä, koska tuloveron perimmäisiä tarkoituksia on taata palkansaajille eläke. Myös valtion myöntämien tukien verottaminen valtiolle takaisin tuntuu jossain määrin erikoiselta. Tuen verottaminen rinnastaa saadun avustuksen perverssillä tavalla tuloksi, ja vääristää statistiikkaa. Uskoihan entinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma opintotuen olevan noin tuhat euroa kuukaudessa. Onhan se, jos laskee naapurin Mustin koiraveron (maksimissaan 50 euroa), kertoo sen Aku Ankan auton rekiserinumerolla (313) ja jakaa viidellätoista.

Perustulon sijasta voitaisiin Suomessa ottaa käytäntöön verotuksen alaraja. Tarkoitan tällä sitä, että köyhyysrajan alapuolelle jäävästä tulosta (nykyisellään yhden hengen talous 13 100 euroa vuodessa) ei perittäisi veroa lainkaan. Näin pienituloiset saisivat ainakin jokaisen euronsa suoraan käyttöön, eikä byrokratian karhu laittaisi niitä omaan lompakkoonsa. Tämä olisi siis rehellistä verotusta, joka edellyttäisi valtiolta halua vähentää köyhyyttä maassa. Jos verotuksen tarkoituksena on luoda hyvinvointivaltiota, ei verotuloja voida ottaa niiltä, jotka jäävät tämän seurauksena pahoinvointivaltioon.

Vellikellon ja kassakoneen kilpasoitto

2009-01-14T13:18:00.008+02:00

Jälleen kerran oli aamuinen uutispuuro huumorilla höystetty, kun Helsingin Sanomat kirjoitti ruuan hinnasta. Kaupat väittävät, että ruuan hinnannousun hullu vuosi ei toistu. Viime vuoden puolella jossiteltiin ovatko hinnat nousseet, ja jos ovat niin kuinka paljon. Nyt edellisvuotta kutsutaan jo artikkelin otsikossa hulluksi vuodeksi.

Hintojen nousua ei artikkelin otsikon mukaan enää epäillä, mutta ristiriitaisesti ja epämääräisesti väitetään tänä vuonna tilanteen parantuvan. Elintarviketeollisuuden mukaan hinnankorotuspaineeksi on ennustettu jopa 12 prosenttia. Tähän ennusteeseen ei kuulemma uskota, vaikka panimot ovat jo nostaneet hintojaan kymmenisen prosenttia. Tämän väitetään johtuneen pääosin alkoholiveron korotuksesta. Jos tämä pitää paikkaansa, voidaan hintojen olettaa nousevan entisestään markkinaindeksin mukaisesti. Hedelmien ja vihannesten hintojen väitetään edellisvuotena laskeneen hyvien satojen ansiosta, mutta samalla kuluttajahintojen nousun syyksi tarjotaan muiden muassa kehnoja satoja. Maitotuotteiden sato oli niin heikko, että hinta nousi neljänneksellä. Vehnän hinta nousi 44 prosenttia, vaikka vehnästä valmistetun pastan väitetään samanaikaisesti halventuneen. Jos maailmanmarkkinoilla raaka-aineiden hinnat alenevat ja Suomessa nousevat, olisiko halvemman vaihtoehdon pyytäminen kuluttajan vaihtoehdoksi kohtuutonta? Maatalous on kannattavaa ainoastaan sen ollessa tuottavaa. Yritystenkin on tuotettava positiivista tulosta oikeuttaakseen olemassaolonsa, joten miksi tämä sääntö ei päde myös maatalousyrittämiseen?

Suomessa on hyvin vähän keskustelua ruuan hinnasta siten, että tekisimme vertailua muihin Euroopan maihin. Tämä saattaa tietysti johtua haluttomuudesta myöntää hintojen järjettömyys. Yllä mainitussa artikkelissa on pieni vertailu Lidl-kauppojen hinnoista Euroopassa. Pahiten kuluttaja saa Suomessa turpaan ostaessaan maitoa ja makkaraa, näiden hintojen ollessa reippaasti korkeammat kuin muissa EU-maissa. Kokonaiskuvan saamiseksi pitäisi tehdä kunnollinen tutkimus ruuan hinnasta eri maissa. Samaan syssyyn voisi ympätä vielä heikon suomalaisen ostovoimaindeksin, jolla voitaisiin verrata kuinka paljon tuloerot ja verotus vaikuttavat elintarvikkeiden kokonaiskustannukseen. Hinta ei itsessään kerro kovinkaan paljoa. Selvää on kuitenkin, että alempi myyntihinta ja verotus yhdistettynä korkeampaan tulotasoon tarkoittavat merkittävää eroa elämisen kustannuksissa.

Elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen keveneminen vuoden lopulla 5 prosenttia saattaa alentaa hiukan hintoja, mutta vaarana on myös alennuksen valuminen suoraan kauppiaan kukkaroon. Myös muut kaupan portaat saattavat syödä alennuksen ennen kauppiasta. Kuluttajan ollessa ketjussa viimeinen, saattavat inflaatio, hintojen nousu ja kaupan väliportaat kaluta päättäjien heittämän porkkanan kokonaisuudessaan. Kuluttajille jää lasku maksettavaksi, koska ainoa vaihtoehto elintarvikkeiden ostamiselle on elää nälässä. Hyvinvointivaltiossa kaikille ihmisille kuuluu oikeus elämisen perusteisiin. Ihmisiksi on luettu tähän asti opiskelijat, eläkeläiset ja muut matalatuloiset.

Ihmiskunta sodassa

2009-01-10T19:38:00.005+02:00

Vanha sanonta ”ihminen on ihmiselle susi” pitää todellakin paikkaansa. Myös Albert Einsteinin toteamus; ”I know not with what weapons World War III will be fought, but World War IV will be fought with sticks and stones” vaikuttaa erittäin uskottavalta ennusteelta. Sodat ovat ihmiskunnalle luonnollinen osa, koska niitä on koko tunnetun historian ajan käyty. Ihmiskunta on kehittynyt monessa mielessä, mutta sotaisuutta ei ole teknologisella kehityksellä kyetty kitkemään.

Sodat ovat perinteisesti syttyneet, kun ihmiset eivät ole kyenneet politiikan keinoin ratkomaan erimielisyyksiä. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka tarkoituksena oli luoda maailma, jossa ihmiset eläisivät tasavertaisina ja hyvinvoivina, ilman väkivallan ja sodan uhkaa. Maailma on kuitenkin edelleen sotien riivaama ja loppua ei ole näkyvissä. Nykyään sodat eivät ole enää uutispimennossa, vaan tapahtumien kulkua voidaan seurata kotisohvalta. Ihmiset ilmaisevat sodanvastaisuuttaan mielenosoituksissa, mutta yhteisönä maailma vaikenee. Kansainvälinen yhteisö ei puutu kovinkaan herkästi konflikteihin, koska jollakin sairaalla tavalla sota on hyväksyttyä. Liika tappaminen on väärin aivan kuten yksilöiden suorittamat kuolemantuottamukset, mutta näiden ääripäiden väliin mahtuu harmaa alue, jota pidetään hyväksyttävänä määränä ihmisten tappamista, koska siihen ei nähdä tarvetta puuttua.

Sodilla ei nykypäivänä ole myöskään geologisia rajoitteita kuten aikana, jolloin sodat käytiin rajanaapurien kera. Lentokoneet mahdollistavat sotilaiden lennättämisen kaikkiin maailman kolkkiin. Näin potentiaalisten vastustajien määrä ei ole rajattu, vaan koko maapallosta voidaan muokata haluttu taistelukenttä. Syytä sodalle ei tarvitse määrittää etukäteen, vaan sen voi kirjata jälkikäteen, kun se on tapahtumien edetessä ehtinyt selvitä. Loistavana esimerkkinä sodan perusteen epäselvyydestä on Irakin sota. Ensin syyksi tarjottiin Yhdysvaltoihin tehdyn terrori-iskun vastatoimea, mutta tämä todettiin jo käytetyksi Afganistaniin hyökätessä. Koska iskujen tekijäksi epäilty Osama bin Laden on syntyperältään Saudi-Arabiasta, ei tätä oikein voitu hyödyntää syynä. Sitten keksittiin massatuhoaseet, mutta näitä ei voitu Irakiin viedä, koska YK:n asetarkastajat olisivat voineet paljastaa niiden alkuperän. Tämän jälkeen ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin syyttää maan presidenttiä.

Tällä hetkellä Israel sanoo olevansa täydessä sodassa ja maailma seuraa tapahtumia sivusta. Kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt Israelin sodan palestiinalaisia vastaan, vaikka toimet eivät lukeudu aikaisemmin mainitsemaani harmaan alueen tappamiseen. Entisessä Jugoslaviassa pelättiin tilanteen eskalaatiota kansanmurhaksi, jonka seurauksena sisällissotaan puututtiin ulkopuolisin voimin. Siviilien pelättiin joutuvan sodan uhreiksi. Nyt kansainvälinen yhteisö seuraa sivusta pienten lasten tappamista sotilaskoneiston toimesta, eikä asialle tehdä mitään. Palestiinalaisten vastarinta hyväksytään terrorismina, koska Israel sen siksi leimaa. Palestiinalaiset ovat pyytäneet rauhanturvaajia alueelle, mutta Israel ei näitä hyväksy. Tämä kertoo tilanteesta melko paljon. Ne, jotka luulevat konfliktissa olevan kaksi osapuolta, antavat Israelille oikeuden poislukea siviilit yhtälöstä. Jos Israelilaisten siviilien tappamista käytetään oikeutuksena tappaa palestiinalaisia siviilejä, on Israel oikeuttanut armeijalleen kansanmurhan. Uhrien perusteella ei ole epäselvyyttä millä alueella on syytä pelätä henkensä puolesta.

Ihmiskunnan tuho on todennäköinen jollakin aikataululla, mutta tapahtuuko se huomenna vai miljardien vuosien kuluttua on asia, johon on mahdollista vaikuttaa. Vaikka sotia ei saada todennäköisesti koskaan kokonaan kitkettyä maapallolta, on äärimmäisen merkittävää miten niihin suhtaudutaan. Jos sotien annetaan mennä omalla painollaan, on niiden aloittaminen huomattavasti helpompaa kuin tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteisö puuttuu väkivaltaisuuksiin. Sotilaallinen voima menettää aina tehonsa, kun sen käytöstä ei seuraa mitään kannattavaa.

Perussuomalaisittain suomalaisuutta vastaan

2009-01-03T16:51:00.007+02:00

Kunnallisvaalien ääniharava Jussi Halla-aho (Perussuomalaiset) on rypenyt julkisuudessa, joka ei ole ollut hänelle kovinkaan mairittelevaa. Halla-ahon kirjoitukset ovat herättäneet paljon närää kansan keskuudessa. Syytökset ulkomaalaisvihasta ovat nostattaneet laajaa keskustelua Perussuomalaisten suhtautumisesta maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin Suomessa. Minä kyseenalaistan Jussi Halla-ahon suhtautumisen suomalaisiin. Monikulttuurisuuden vastustaminen tarkoittaa suomalaisuuden vastustamista.

Suomessa asuu ruotsinkielisen väestön lisäksi saamea ja venäjää puhuva vähemmistö. Muitakin kielivähemmistöjä Suomesta tietysti löytyy. Luulisi Halla-ahon tietävän tämän, koska onhan hän opiskellut kielitieteitä tohtoriksi asti. Kieli on tärkeä osa kulttuuria, sillä sen avulla ihmiset jäsentävät ja muokkaavat ympäröivää maailmankuvaansa. Kaunokirjallisuus ja taide ovat asia erikseen, mutta arkisessa elämässä kieliero on iso asia. Ihmisten vuorovaikutteisuuden määrää valtaosin näiden kyky kommunikoida keskenään. Esimerkiksi Ahvenanmaalla ei suomenkielellä välttämättä tule toimeen, koska alue on historiallisesti ruotsinkielinen. Lappeenrannassa ja Imatralla on venäjää puhuvan väestön osuus mahdollisesti suurempi kuin muualla maassa.

Historia on mielenkiintoista, koska se kertoo kuinka vähän muistamme. Monikulttuurisuuden vastustajilta ovat tainneet unohtua koulun historiantunnit, joissa käsiteltiin maamme historiaa. Alle sata vuotta olemme olleet itsenäinen valtio. Iäkkäimmät kansalaiset ovat eläneet aikaa, jolloin Suomea ei virallisesti ollut. Suomen kansa muodostui vuosisatojen aikana useiden eri kulttuurien alla. Ruotsin ja Venäjän vaikutukset ovat geologian takia olleet merkittävimmät, mutta myös muista maista on kulttuurisia piirteitä Suomeen ajautunut. Nykypäivänäkin suomalaiset ottavat vaikutteita muista kulttuureista. Monasti tämä tapahtuu oman kokemuksen kautta, kun ulkomaille muutetaan vaikkapa työmahdollisuuden takia. Paluumuutto takaisin Suomeen tarkoittaa aina kulttuuristen piirteiden tuomista mukana.

Vähemmistöjä Suomessa on uskontojenkin perusteella melko monta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on katolilainen, edustaen näin monikulttuurista Suomea. Kaikki uskonnolliset ryhmittymät omaavat oman arvomaailmansa, tapakulttuurin ja osa myös kielen. Juutalaiset ovat monikulttuurisuuden vastustajille vaikea ryhmä, koska heihin kohdistuvaan syrjintään on varmasti vaikea löytää korkeakoulutettua tukea.

Inkeriläiset, lappalaiset, savolaiset, hämäläiset, pohjanmaalaiset, karjalaiset, romanit, suomenruotsalaiset, tataarit, Suomen venäläiset ja Suomen virolaiset ovat vain osa suomalaista monikulttuurisuutta.

Onko Helsingin yliopiston tilanne niin heikko, että tohtoriksi pääsee ymmärtämättä yksinkertaisten sanojen merkitystä? Monikulttuurisuuden vastustaminen monikulttuurisessa maassa tuntuu epäloogiselta. Suomi on koko tunnetun historiansa ajan ollut kulttuurien kohtauspaikka. Koska en kyseenalaista suomalaista koulutusjärjestelmää, on minun hyväksyttävä Halla-ahon käyttävän termiä sen oikeassa merkityksessä. Mies, joka tietää mitä sanoo, tarkoittaa myös sanomaansa.

Terroristi, vapaustaistelija, vai kummatkin?

2008-12-31T14:36:00.019+02:00

Terrorismista puhutaan nykyään jatkuvasti kaikissa medioissa. Termi on yleistynyt niin voimakkaasti, että se voidaan liittää lähes mihin tahansa. Myös maailmanlaajuinen taistelu ”terrorismia” vastaan on joidenkin mielestä mahdollista siitä huolimatta, että tämä ”taistelu” on itsessään terrorismia. Terroristeilla ei ole nykymaailmassa poliittisia motiiveja, vaan he ovat vain puhtaasti pahoja, aivan kuten James Bond -elokuvien juonivat multimiljonäärit.

On muistettava, että on ollut olemassa myös muitakin termejä terroristeiksi kutsutuille. Pohjois-Irlantilainen terrorismi tuli Euroopassa melko tutuksi ihmisille, koska siitä uutisoitiin mittavasti vuosikymmeniä. Terrorismi oli kuitenkin Pohjois-Irlannissa termi, johon hyvin harva poliittinen taho hyväksyi omien toimiensa liitettävän. Vapaustaistelijoita löytyi kyllä joka suunnasta. Syy tähän on melko ilmeinen. Terroristiksi leimaaminen on erittäin tehokas tapa oikeuttaa ihmisoikeusrikkomuksia, koska väkivaltaan vastaaminen kovemmalla väkivallalla on jonkin ihmeen takia loogista. Tämän ei uskota kehittävän väkivallan kierrettä, vaikka toistaiseksi näin on aina tapahtunut.

Terrorismin määritteestä ei juurikaan löydy yhteisymmärrystä, koska termi elää ja on äärimmäisen subjektiivinen. Wikipediasta löytyy englanniksi hyvä artikkeli termin monitahoisuudesta. Separatistinen, nationalistinen, poliittinen, uskonnollinen sekä valtion harjoittama terrorismi ovat kaikki hyvin erilaisia luonteeltaan, eivätkä välttämättä sisällä konkreettisia väkivallantekoja. Väkivallan uhkaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi pidetään laaja-alaisesti osana poliittista terrorismia. Valtion piittaamattomuus kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista sekä sotilaalliset iskut maan rajojen sisä- ja ulkopuolella asettavat valtiota arvostelevat uhan alle. Valtion harjoittamasta terrorismista on John Pilger kirjoittanut todella hyvän artikkelin, johon tässä linkki.

Israel on taas viime aikoina kerännyt palstametrejä ihmisoikeusrikkomuksillaan. Kollektiinen kostaminen on Israelin harjoittama tapa, jolla se vastaa palestiinalaisten vastarintaan Israelin miehitykselle. Israel tekee siis kostoiskuja siviiliväestöön, koska sen laiton miehitys ei sovi palestiinalaisten pirtaan. Kostot kohdistuvat jo terminologian mukaan siviiliväestöön, koska eiväthän ne muuten olisi kostoiskuja. Vastatoimet olisivat jotakin muuta. Palestiinalaisten vastarinnan kutsuminen terrorismiksi on melko erikoista, koska näihin terroritekoihin vastataan terrorismilla. Olisiko tällöin sota tarkempi termi? Varsinkin, kun Israel ei tunnusta edes omia rajojaan.

Terrorismin kutsuminen terrorismiksi, koska terroristit tekevät terroritekoja on vain todellisten asioiden hautaamista subjektiivisen ja latautuneen termin alle. Kaiken terrorismin takana on motiiveja, joiden käsittely on huomattavasti rakentavampaa, vaikkakin hankalampaa kuin sormen osoittelu suuntaan ja toiseen. On aivan sairasta, kun ihmiset kritisoivat itsemurhapommittajaa, eivätkä hetkeksikään pysähdy miettimään tämän motiiveja. Jokin on vialla, kun ihminen lopettaa oman elämänsä ja pyrkii viemään muita mukanaan. Tämä ei ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto käsitellä asiaansa, vaan tällöin ovat muut vaihtoehdot varmasti jo käyty läpi. On lapsellista suhtautua terrorismiin yksinkertaistamalla asioita ja jättämällä terroritekoihin johtaneet syyt sivuun. Terroristeiksi syytetyt Nelson Mandela ja Ernesto Guevara ovat monien mielestä edelleen syyllisiä, mutta heidän taistelunsa on hyvä esimerkki siitä, kuinka terroristi voi olla myös samanaikaisesti vapaustaistelija. Poliittisten ja nationalististen ideologioiden ajajina näitä kahta vaikuttajaa ei voi sivuuttaa, koska he onnistuivat kirjoittamaan historiaa. On kuitenkin fakta, että kumpikin oli aikanaan terroristi ja teki terroritekoja, terroristijärjestöissä.

Nykypäivänä on ilmeisesti liian monimutkaista ajatella vapaustaistelijoiden, separatistien ja muiden vastarintaliikkeiden omaavan minkäänlaisia tavoitteita, koska tekojen motiiveista ei juurikaan julkisuudessa sanan säilä löydä osumakohtaa. Medioilla on myös suuri vastuu uutisoinnissa, koska terroristiksi kutsuminen on äärimmäisen helppoa, mutta neutraalia se ei ole. Vanha Pohjois-Irlantilainen sanonta/vitsi onkin; miten erottaa vapaustaistelijan terroristista? Vapaustaistelija on (meidän) omalla puolella.

Kuluttajien harkintakyky alennuksessa

2008-12-28T13:39:00.003+02:00

Nyt on aika ostaa! Asiakkaita houkutellaan kauppoihin jopa 80 prosentin alennuksilla, kirjoitti Helsingin Sanomat 27.12.2008. Nyt asiakkaita houkutellaan kauppoihin mojovilla alennuksilla, koska laman pelätään heikentävän kauppaa. Mielenkiintoiseksi koko homman tekee mielestäni se, että nyt kaupat taas oikein mainostavat kuinka paljon he lyövät hintoihin ilmaa.

Jos tuotteita ja palveluita voidaan myydä 80 prosentin alennuksella, on niiden alkuperäinen hinta tuonut melkoisen voittomarginaalin. Laki kieltää tuotteiden myynnin alle niiden ostohinnan, joten tappiollakaan eivät kauppiaat voi myydä alennuksissa. Olettaen että kauppiaat tyhjentävät tällä hetkellä poistomyynneissä varastojaan ilman voittoa, olisi heidän alkuperäinen tuottomarginaali ollut nykyisen alennuksen verran, eli vaatimattomat 400 prosenttia. Tällaista voiton tavoittelua voidaan pitää jo hiukan kyseenalaisena, mutta yhtä outoa on myös ihmisten ostokäyttäytyminen. Ennen joulua tarjouksia tuli vasemmalta ja oikealta, mutta kaikki nämä on unohdettu jo kauan sitten. Onhan tästä kulunut jo pitkälti yli viikko. Nyt samoja tuotteita myydään kovilla alennuksilla, koska niitä ei myyty joulumyynnissä tarpeeksi. Aina löytyy kuitenkin niitä, jotka ostivat nyt alennuksessa olevia tuotteita jo ennen joulua. Onko heillä mahdollisesti hiukan huijattu olo, vai tuntuuko nelinkertainen hinta edelleen hyvältä?

Alennusmyynnit kuuluvat jouluun aivan kuten makkaranpaisto juhannukseen, mutta joku roti pitäisi olla tuotteiden listahinnoissa. Luulisi kauppiaidenkin myyvän volyymillä tasaisemmin ja enemmän, jos hinnat olisivat edes puolet halvempia (80 prosenttia alennettujen tuotteiden kohdalla). 200 prosentin voittomarginaalikin riittäisi varmasti, eikä kusete... eikun kuluttajallekaan hinta tuntuisi enää niin pahalta. Hinnoista ja alennuksista voidaan myös päätellä mielenkiintoisia seikkoja kilpailun kovuudesta Suomessa. Melkoisen vapaasti kauppiaat hinnoittelevat tuotteensa, eikä kilpailu juurikaan paina hintoja alas. Luulisi tietoyhteiskunnan olevan hintatietoinen, tai edes tietoinen, mutta alennusmyyntien mainoskyltit kertovat karua kieltä. Kyllä yhteiskunnassa ollaan melko tiedottomassa tilassa, kun myyjä kertoo asiakkaalle hinnan. Vapaassa markkinataloudessa voisi kuvitella kysynnän määräävän tarjonnan, ja tätä kautta myös vaikuttavan hintaan. Ylitarjonnasta ei ole epäselvyyttä, mutta mikä ihme on viikossa muuttunut niin radikaalisti, että nyt eivät kaupat enää tavoittelisi voittoa? Taitaa alennukset olla hieman valheellisia kokonaisuudessaan, koska jostakin tuoton on tultava. Miksi kukaan luottaa liikkeeseen, joka auliisti ilmoittaa heti ovella myyneensä tuotteitaan sikamaisella voitolla? Voiko mahdollisesti 80 prosentin alennuksen jälkeen vielä jäädä myyjälle voittoa? Jos jää, tuotteen listahintaa voidaan pitää moraalisena rikoksena.

Taloudellinen taantuma ei ole mikään ihme, jos kaupalla on varaa tiputtaa hintoja 80 prosenttia. Käytännön tasolla taantuman pitäisi tällöin vaikuttaa ainoastaan kauppaan, koska kuluttajilla näyttää olevan vielä varaa vaatia hintojen alentamista.

Ihmisten ryntääminen alennusmyynteihin on täysin ymmärrettävää, mutta miksi kukaan heistä palaisi samaan liikkeeseen, kun tiedetään suurin piirtein kuinka paljon ilmaa (lista)hinnoissa on?

Kahdella eurolla kylläiseksi?

2008-12-27T21:35:00.007+02:00

”Tilastokeskuksen mukaan lähes kaikki elintarvikkeet vihanneksia ja hedelmiä lukuun ottamatta ovat kallistuneet vuodessa tuntuvasti. Vehnäjauhojen hinta oli syykuussa 44 prosenttia, rasvattoman maidon 25, naudan paistin yli 22, emmentaljuuston yli 16 ja sekahiivaleivän yli kahdeksan prosenttia korkeampi kuin vuosi sitten syyskuussa.” Näin kirjoitti Helsingin Sanomat 12.11.2008.

Ruoka on siis kallistunut Suomessa selkeästi ja talouden taantuma painaa niskaan täydellä voimalla. Edellä mainittu artikkeli kertoo suomalaisten talouksien käyttävän noin kaksitoista prosenttia tuloistaan ruokaan. Saman verran perheet käyttävät rahaa myös kulttuuriin ja viihteeseen. Sinällänsä nämä luvut eivät ole kauhean mielenkiintoisia, mutta luvut muuttuvat kiinnostavimmiksi kun teemme laskutoimituksia suomalaisten keskituloista. Kansalaisten keskiansioiden laskeminen on tietysti aina subjektiivista, mutta optimistisimmillaankin bruttotulot pysyvät reippaasti alle kolmen tuhannen euron. Tilastokeskus tarjoaa tarkkoja lukuja palkoista ja työvoimakustannuksista, mutta raa'allakin kädellä laskettuna saadaan suuntaa antava tulos. Palkansaajia Suomessa on noin puolitoista miljoonaa ja näiden nettotulot ovat keskimääräisesti noin kaksituhatta euroa. Näistä tuloista palkansaajat käyttävät elintarvikkeisiin kaksitoista prosenttia, joka tarkoittaa palkansaajaa kohden alle kahtasataaviittäkymmentä euroa kuukaudessa.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että elintarvikkeisiin käytetty osuus palkasta täytyy olla suurempi. Suurin osa palkansaajista kuuluu iältään siihen joukkoon, jolla on elätettävänään lapsia. Lounaan hinta on tietämykseni mukaan halvimmillaankin noin kuusi euroa, riippuen työpaikan sijainnista ja eduista. Lyhyellä laskutoimituksella voimme havaita, että melko tarkkaan puolet ruokaan käytetyistä varoista ovat palaneet, jos lounaaseen käytetään päivittäin kuusi euroa. Tällöin nelihenkiselle perheelle (kaksi työssäkäyvää vanhempaa) jää noin kaksisataaviisikymmentä euroa, jolla ruokitaan neljä suuta koko kuukauden ajan. Näin päivittäiseen ruokaan käytetty raha henkilöä kohden on noin kaksi euroa päivässä. Suurin osa suomalaisista ei kuulu edes siihen joukkoon, jolla on edes keskimääräiset ansiot, joten heidän kohdallaan tämä kahdentoista prosentin osuus tuloista tarkoittaisi vielä pienempää kulutusta.

Joko ruokaan käytetään enemmän rahaa kuin mitä tutkimukset väittävät, tai sitten suomalaiset tulevat toimeen todella vähällä. Ruuan hinnannousun seurauksena on hallituksen lupaama viiden prosentin arvonlisäveron alentaminen toteutumassa. Veronalennuksen odotetaan keventävän hintoja, mutta käytännön tasolla tämä tarkoittaisi noin kymmenen sentin korotusta nykyiseen kahteen euroon. Kansaneläkkeen määrä vuonna 2008 oli 558,46 euroa. Tästä maksetaan (luonnollisesti) veroa, mutta bruttoluvulla laskettuna ruokaan jäisi kahdentoista prosentin mukaan 67 euroa. Tulemmeko oikeasti toimeen kahdella eurolla päivässä?

Ylpeät Stalinistit

2008-12-26T19:07:00.012+02:00

Suomi on koko itsenäisyytensä ajan tanssinut nuoralla idän ja lännen välillä. Ulkopolitiikka oli vuosia kaksijakoista, kun samanaikaisesti pyrittiin lähentämään välejä länteen, mutta ei haluttu heikentää välejä itään. Kaikkein kovimpina idän suhteiden kannattajina toimivat taistolaiset, joiden mukaan maailma jakautui kahteen "blokkiin" ja puoli oli valittava. Retoriikka muistutti erittäin paljon George Walker Bushin kuuluisaa toteamusta fiktiivisestä sodasta terrorismia vastaan; 'You are either with us or against us'. Diplomatia eri poliittisten näkemysten hyväksymisestä ei kuulunut taistolaisuuteen, vaan neuvostoliittolaiseen kommunismiin tukeuduttiin tiukasti.

Taistolaisia muistellaan nykyään "radikaaleina" nuorina, jotka osoittivat mieltä, olivat poliittisesti valveutuneita ja valtasivat muun muassa Vanhan ylioppilastalon 1968. Samana vuonna nämä "isänmaan toivot" puolustivat Varsovan liiton toimia Tsekkoslovakiassa, koska veriteot ja väkivaltainen miehitys nähtiin sosialismin puolustamisena. Vaikka 1960-luvun lopulla ei ollut Internettiä, voidaan väkivallantekojen puolustamista pitää vähintäänkin kyseenalaisena. Tieto tapahtumista saattoi olla värittynyttä, mutta looginen ajattelu olisi saattanut olla paikallaan. Oikeistolaiset nimittivät herkästi kaikkia kommunistisiin ideologioihin suuntautuneita stalinisteiksi, vaikka monet eivät suoranaisesti allekirjoittaneet Stalinin ajamaa politiikkaa. Suomessa löytyi kuitenkin puolustajia myös Stalinin ajamalla hirmuvallalle taistolaisten piiristä. Yleinen konsensus kuitenkin vallitsi siitä, että Stalinin valtakaudella oli tehty virheitä. Näihin voisi ainakin kuvitella luokiteltavan kansanmurhan valtiollistamisen. Virheenä voidaan pitää myös Neuvostoliiton tapaa kunnioittaa yksilön oikeuksia.

Ikäni puolesta en voi ymmärtää 1970-luvulla vallinnutta järjettömyyttä, mutta ihmetellä voin nykyistä nostalgista hurmaa, jonka kansanmurhan puolustajat aikakauteen yhdistävät. Useammat nykypoliitikot muistelevat "stallareita" lämmöllä ja ovat ylpeitä siitä, että ovat aikanaan tällaista ideologiaa kannattaneet. Käytännössä kyse on aivan samasta kuin he olisivat ihannoineet Natsi-Saksan kansallissosialistista pyrkimystä. Erityisen sairaaksi tämän nostalgisen muistelun tekee se, että edelleen tietoisuuden aikakaudella nämä ihmiset ihannoivat kommunistista utopiaa, joka perustui puhtaasti valtiolliseen terrorismiin. Vaihtoehdoiksi ihmisille annettiin mahdollisuus kärsiä sotilashallinnon alla tai tulla siirretyksi pois yhteiskunnan tieltä. Tällainen ihannointi poliitiikolta nostattaa useamman kysymyksen pöydälle. Millaista politiikkaa tämä todellisuudessa ajaa? Ovatko ihmisarvot poliittisen ideologian alapuolella? Mihin poliittiseen suuntaan "isänmaan toivot" ovat nykyisellään kallellaan?

Suomi EU:n ulkopuolella

2008-12-22T15:58:00.014+02:00

Aina löytyy jossittelijoita ja vastarannan kiiskejä, jotka vastustavat sitä sun tätä. Euroopan Unionia on Suomessa vastustettu liittymisestä asti, eikä tämä ole kokonaan laantunut vielä tähänkään päivään mennessä. En ole kuitenkaan ymmärtänyt näiden ihmisten logiikkaa, jotka rinnastavat Suomen Norjaan, Islantiin, Sveitsiin ja Lichtensteiniin. Nämä muutama maa, joilla on ollut varaa jättäytyä unionin ulkopuolle. Maiden välillä en juurikaan löydä yhtäläisyyksiä, joita voisi pitää Suomen kannalta hyväksyttävänä syynä astua 1960-luvulle. Aikamatkailu on kiehtonut ihmisiä kautta historian, mutta kokonaisuutta ajatellen tämänlainen hypähdys saattaisi tuoda mukanaan ikäviä sivuvaikutuksia. Ainakin kipuaminen takaisin 2000-luvulle saattaisi olla melkoinen haaste.

Euroopan Unionin direktiivejä ja byrokratiaa voidaan kahvipöydissä hymistellä ja voivotella, mutta tämä onkin suurin piirtein se piste, minne nämä jutut kannattaa jättää. Suomella ei ollut vaihtoehtoa olla liittymättä Euroopan maiden yhteiseen talouspiiriin ja jättäytyä Itä-Eurooppaan kuuluvaksi kirpuksi, jota ei kapinen koirakaan olisi arvostanut. Myös yhteisen valuutan omaksuminen oli yksi parhaimmista päätöksistä sitten itsenäisyysjulistuksen. Näin Suomi pelasi itsensä sarjaan, jossa takanamme seisoo niin isot vaikuttajat, ettei pieni taloutemme pääse uppoamaan kovinkaan alas. Metsä- ja teknologiateollisuudella emme tällä hetkellä olisi kovinkaan hyvässä jamassa ilman talousliittoa. Matkapuhelinvalmistajien rynnistys ulos maasta olisi ollut lyhyt esitys, eikä encorea olisi kannattanut jäädä odottelemaan. Maataloudella ja raskaalla teollisuudella eläisimme kuin Neuvostoliitossa. Ongelmaksi nousisi ainakin sellainen pieni tekijä, että ostajia suomalaisille tuotteille saisi etsiä kissojen ja koirien kanssa, koska unionin sisäiset maat tuskin haluisi ostaa kalliimmalla, ja näin verotus löisi tuottajaa näpeille. Talouden kasvu hidastuisi vuosi vuodelta ja näin jäisimme muiden Euroopan maiden jyräämiksi. Eurooppalaisille yrityksille Suomi muodostuisi vaikeaksi maaksi, eikä sitä vaivaa välttämättä vedettäisi perässä kuin kivirekeä. Veroja täytyisi alentaa ulkomaisten yritysten houkuttelemiseksi ja kerätä nämä varat joltakin muulta sektorilta. Jos varoja ei saataisi hankittua, jouduttaisiin palveluja heikentämään. Kuin kryptoniitista, näin utopian matkakone saisi voimaa matkustaa syvemmälle historiaan.

Retro on tietysti muotia, mutta talouden muoto menneeltä vuosikymmeneltä ei kuosiltaan miellytä ketään. Jos kyseessä on pelko kulttuuristen arvojen häviämisestä Euroopan yhdentymisen myötä, joudumme vakavan harkinnan eteen. Sellainen, mikä ei itsestään pysy elossa, ei välttämättä ole ollut hengissä muutenkaan. Kansallinen yhteys, taide, kieli, tapakulttuuri ja arvomaailma ei saa olla kiinni maan taloudellisista liitoista. Emme ole koskaan olleet taloudellisten liittojen ulkopuolella. Tällä hetkellä liittomme etelään ja länteen on erittäin vahva, mutta pyllistämällä olisi meillä enää kaksi ilmansuuntaa jäljellä. Pohjoisesta ei potentiaalisia liittolaisia löydy, joten jäljelle jäisi enää yksi. Sitten vaan tarvitsisimme kaljupäisen presidentin ja kansallissosialistisen hallinnon, joka ei pahasta kapitalismista välitä.

Idealismi on aina kaunista, mutta todellisuus on useimmiten haavemaailmaa karumpi.

Demokratian parantaminen

2008-12-21T16:07:00.005+02:00

Jokainen on lähes väistämättä nähnyt ja kuullut useamman tosi-TV -ohjelman äänestyksestä ja siihen liittyneistä käänteistä ja kommervenkeistä. Nykyinen poliittinen äänestysjärjestelmä on ottanut askeleita kohti digitaalista maailmaa ja sähköinen äänestys alkaa olla todellisuutta. Yksityiskohtia ja teknisyyksiä pohditaan edelleen useammissa ajatusriihissä, mutta siirtyminen moderniin äänestämiseen tarjoaa myös mahdollisuuksia koko välillisen demokratian kehittämiseen.

Tosi-TV on kerännyt melko huimia tuloksia katsojille tarkoitetuissa äänestyksissä. Näissä äänestyksissä kokonaistulos ei luonnollisestikaan kerro itse äänestäjien määrää, koska maksua vastaan saa äänestää niin monta kertaa kuin haluaa. Nerokasta on kuitenkin mahdollisuus antaa positiivisen äänen lisäksi negatiivinen ääni. Tämä tarjoaa uuden ulottuvuuden demokraattiseen vaikuttamiseen, jota tulisi mielestäni harkita erittäin suurella vakavuudella myös politiikan puolella. Ajatus saattaa äkkisältään vaikuttaa hiukan huvittavalta, mutta tarkemmin ajateltuna konsepti ei olekaan yhtään hullumpi.

Nykyisellä järjestelmällä moni saattaa lannistua vaikuttamisen heikkouteen juuri siitä syystä, että tietyt ehdokkaat säilyvät vaikuttajina, koska heillä on tietty uskollinen kannattajakunta. Tämä suhteellinen kannatus ei välttämättä ole aivan yksiselitteinen, koska ehdokkaiden vastustusta ei mitata millään muotoa. Demokratian paremman toteutumisen puolesta äänestäjien negatiiviset äänet muuttaisi radikaalisti tuloksia, eikä pelkän puolueenkaan äänestäminen enää olisi välttämättä kovinkaan kannattavaa. Nuoret ehdokkaat saattaisi päästä paremmin mukaan poliittiseen vaikuttamiseen, jos nykyiset päättäjät voitaisi niin sanotusti äänestää ulos heimosta. Negatiivinen ääni tarjoaisi mahdollisuuden kaikille äänestäjille, eikä Aku Ankka varmaankaan saisi kovinkaan montaa ääntä, kun nämäkin lappuset voisi käyttää edes jonkinlaiseen vaikuttamiseen.

Pelko äänien menosta harakoille on ymmärrettävä, mutta todellisuudessa kyse olisi vain järjestelmän rehellisyyden ja läpinäkyvyyden kehittämisestä. Poliittisilla vaikuttajilla ei ole julkisia kehityskeskusteluja, eivätkä heidän valheensa ja katteettomat lupauksensa välttämättä tule käsitellyiksi, koska heitä voi nykyisellään vain kannattaa. Vastustajat voivat vaaleissa vain antaa äänensä toiselle ehdokkaalle, mutta mitään konkreettista keinoa ei löydy inhokkien estämiseen. Äänestysprosentin alhaisuus on ongelma pääasiallisesti sen takia, että tällöin läpi pääsee alhaisemmalla "kannatuksella", joka on vain toisin päin mitattu. Negatiiviset äänet olisivat melko konkreettinen 360-asteinen palaute kansaa edustaville.

Sähköinen äänestys mahdollistaa myös äänestystuloksen seuraamista reaaliaikaisesti koko äänestysajan, jolloin kiinnostus koko prosessiin saattaisi nousta. Vaikka moni saattaisi odottaa äänestystulosten kehitystä ennen oman äänen antamista, olisi järjestelmä ainakin äärimmäisen rehellinen. Annetut äänet vaikuttavat luonnollisesti reaaliaikaiseen päätösprosessiin ketä äänestää, mutta loppujen lopuksi kyse on vain ihmisten halusta ja kiinnostuksesta vaikuttaa lopputulokseen konkreettisemmin. Eivät poliitikotkaan monasti äänestä ilman tietoa, arviota tai mielipidemittausta muiden poliitikkojen ja kansalaisten kannasta käsiteltävään päätökseen.

Demokratian pääperiaatteena on aina enemmistösääntö. Suomessa vaaleilla saadaan aina tulos, vaikka todellista enemmistön mielipidettä ei vielä toistaiseksi ole kuultu koskaan.

Lakupiippujen kieltolaki

2008-12-18T21:19:00.006+02:00

Tupakka, alkoholi ja monet muut paheet ovat Suomessa laillisia, mutta niistä joutuu maksamaan korkeaa veroa. Tupakan tiedetään olevan terveydelle haitallinen tuote, jonka seurauksena ostaminen on rajoitettu vain täysi-ikäisille. Yli 18-vuotiaita on pidetty kykenevinä päättämään omasta terveydestään ja vastuullisiksi omaan päihdekäyttöön. Makeisille ei ole ollut koskaan ikärajaa, mutta nyt osa ollaan kieltämässä kokonaan.

Nuuska on ollut jo vuosia rajatapaus suomalaisten päihdekäytössä, koska sitä saa poikkeusluvan omaavasta naapurimaasta erittäin helposti. Nuuska on noussut ajankohtaiseksi, koska siihen halutaan nyt tarttua rautaisella kädellä. Totaalinen täyskielto on vireillä, jonka seurauksena ollaan jälleen kerran päästetty kierrokset hieman liian korkealle. Jopa tupakkatuotteita muistuttavat makeiset halutaan nyt pistää mustalle listalle. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että terveydelle haitalliset päihteet nostattavat keskustelua ja johtavat mahdollisesti toimenpiteisiin niiden saamisen rajoittamiseksi. Vaikea on kuitenkin ymmärtää sitä, että makeisen muoto määrittää sen haitallisuuden. Kyse on tietysti vain lasten suojelemisesta, ettei pienokaisille tule tapariippuvuutta, joka toimisi porttina tupakoinnin aloittamiseen. Tämä logiikka on kuitenkin sen verta kaukaa haettu, että samalla voisi kieltää kaikki makeiset, jotka muistuttavat mitä tahansa, josta lapset voisivat saada jonkinlaisia virikkeitä. Tiedän useamman makeisia myyvän liikkeen, joka myy täysin käsittämättömiä UFO -nimisiä karkkeja, joista pieni viaton mieli saattaisi mennä täysin sekaisin. Myös merirosvouteen yllyttäviä makeisia löytyy roppakaupalla. Toivottavasti näihin puututaan yhtä kovalla antaumuksella, koska ne liittyvät porttiteoriaan yhtä paljon kuin jäykkäkouristusrokotteen johtaminen suonensisäisten huumeiden käyttöön.

Onneksi lakritsaa saa vielä piipun muodossa. Viimeksi taisin syödä tällaisen alle kouluikäisenä, mutta mahdollisen kiellon lähestyessä aion hamstrata tätä kiellettyä hedelmää. Kiellon astuttua voimaan, alan myydä piippuja kovalla voitolla.

Sananvapauden sokea puolustaminen

2008-12-16T12:09:00.014+02:00

Aikaisempi kirjoitukseni sananvapaudesta käsitteli vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa. On myös muistettava, että kaikella on olemassa rajansa. Sokea sananvapauden puolustaminen pitää sisällään erittäin perverssien asioiden kannattamista. Propaganda, rikokseen yllyttäminen, pedofilisen materiaalin levittäminen, kiihotus kansanryhmää vastaan sekä julkinen yksityishenkilön herjaaminen ovat muutamia esimerkkejä laittomasta ilmaisusta, eivätkä näin ollen kuulu sananvapauden alle.

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho on hurskaasti puolustanut sananvapautta, joka on puolestaan innoittanut monia hänen kannattajiaan kirjoittamaan kaikenlaista ryönää, jota voidaan pitää kyseenalaisena. Mielenkiintoista onkin näiden arjen ahkerien sananvapauden puolustajien käsitys sananvapauden rajoista, kun niistä yleensä hyvin vähän puhutaan. Halla-ahon päästyä rikostutkintaan kirjoituksistaan, on hän nyt nimittänyt lakia kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi "ajatusrikokseksi", josta kuka hyvänsä voisi saada tuomion. Näinhän asian laita ei nyt kuitenkaan ole. Aivan kuten G. Orwellin 1984 -niminen kirjakaan, josta termi "ajatusrikos" on peräisin, ei se myöskään ole dokumentti vaan fiktiota. Suomen oikeusjärjestelmä on rakentunut siten, että ensin tutkitaan ja sitten mahdollisesti laitetaan vastuuseen, jos siihen on aihetta. Rikostutkinta on aina tulkinnanvaraista, koska ainoa vaihtoehto tulkinnalle olisi totalitarismi, jossa syylliset tuomittaisiin ilman minkäänlaista tutkimusta ja todisteiden arviointia. Murhakaan ei Suomessa ole murha ennen kuin tappo on tutkinnan tuloksena havaittu ennalta harkituksi. Tämä vaatii tutkintaa, tulkintaa ja todisteiden punnitsemista.

Jussi Halla-aho on kirjoittanut kiihkossaan tekstejään ja unohtanut moderoida lakia rikkovat rasistiset kirjoitukset vieraskirjastaan. Sivuston ylläpitäjä on vastuullinen kaikesta sivustolla julkaistusta materiaalista. Vaikka muut kirjoittajat olisivat vastuullisia itse teksteistä, on Halla-aho niiden julkaisija. Passiivisuuteen on turha vedota, koska julkaisu on aktiivista toimintaa. Nyrkkisääntönä tämän muistamiseen voisi pitää vaikkapa vanhaa suomalaista sanontaa; niin makaa, kuin petaa.

Onneksi laki on kykenevä luomaan rajoja, vaikka julkaisija ei siihen pystyisi.

Joulun kaupallisuus

2008-12-14T21:03:00.005+02:00

Joulun lähestyessä on aina hyvä jossitella ja päivitellä joulun kaupallisuutta. On kuitenkin melko säälittävää katsoa ihmisten rynnimistä kaupoissa ja tavarataloissa, ja näin ollen aihe nousee väistämättä melko ajankohtaiseksi.

Joulun kristillinen henki on menetetty aikoja sitten ja nykyisen joulun merkittävimmiksi tekijöiksi ovat nousseet ylensyöminen, juominen ja päättömien lahjojen jakaminen suuntaan ja toiseen. Kodintekniikka-alan tiedotusfoorumin mukaan, suomalaisesta kodintekniikan kokonaismyynnistä neljännes tulee joulukaupasta. Tämä tarkoittaa erilaisten hilavitkuttimien ja multimedia-leipäkoneiden myyntiä n. 500 miljoonan euron edestä. Ottaen huomioon Suomen asukasluvun, rahamäärää voidaan pitää melko suurena, koska tässä luvussa on otettu huomioon ainoastaan elektroniikkatuotteiden myynti. Luonnollisesti myös muita tuotteita ostetaan aivan yhtä hampaat irvessä ja suu vaahdossa.

Rahalla ei saa vain laadukkaita tuotteita ja korkeatasoisia palveluja, koska myös omantunnon puhdistusta tarjoaa kaikenlaiset hyväntekeväisyysjärjestöt, joiden kautta voi ostaa onnellisen joulun vähempiosaisille. Kaiken tämän voi tehdä käsiään likaamatta ja hyvä olo tulee, vaikka rahat päätyisivät Kankkulan kaivoon (tai kirstuun).

Jouluna alkoholia myydään roppakaupalla, koska selvinpäin ei Suomessa tätä pyhää vietetä. Kouluampumisten ja muiden lähiaikojen väkivallantekojen seurauksena mediassa on puhuttu paljon yhteisöllisyyden merkityksestä ja sen puuttumisesta. Jouluna yhteisöllisyyttä ja sen puuttumista selvittelee usein poliisi ja/tai erilaiset kriisipuhelinpalvelun työntekijät. Pitkien välimatkojen Suomessa kokoonnutaan jouluna yhteen ja lyödään leikin lomassa myös nenään, joka viimeistään tämän jälkeen loistaa punaisena. Masennuksesta kärsivät rahapulassa vellovien lasten vanhempien lisäksi myös ne, joiden luona eivät edes tontut käy ikkunoissa vakoilemassa. Pyhien aikana moni tonttu tarttuu juopuneena rekensä rattiin ja saattaa matkustajiensa lisäksi myös muut tielläliikkujat vaaraan.

Onnea ja rakkautta ei voi ostaa, mutta joulun aikaan kumpaakin etsitään kuumeisesti tavaratalojen hyllyistä. Voi tietenkin olla että onni on ehditty jo tuotteistaa. Ainakin näin voisi päätellä kaupoissa vaeltavien zombien otteista. Ilmeisesti onnen saa nykyään 3G-versiona, nanona ja Full-HD:na!

Nanoa joulua ja rauhallista uutta vuotta!

Sananvapaus

2008-12-11T11:24:00.004+02:00

Sananvapaus on oikeus ilmaista julkisesti mielipiteitään.

Sananvapauteen kuuluu olennaisena osana myös vastuu sanomisista, aivan kuten muidenkin vapauksien kohdalla. Esimerkiksi liikkumisvapauden kohdalla on huomattava, että jokainen kansalainen saa liikkua maassa vapaasti, mutta on useita alueita, joiden kohdalla yleissääntöön löytyy jonkinlainen poikkeus. Yksityisalueet ovat erittäin vaikea maasto liikkumis- ja sananvapauden kohdalla, koska niitä koskee useat erilaiset suojaavat lait. Myös tapa, jolla liikutaan on merkittävää. Yksityisten ja jopa yhteisöllisten arvojen tallaaminen koetaan usein vapauden väärinkäytöksi ja on näin ollen tuomittavaa. Rikokseen yllyttämiseen henkilön/henkilöiden ei tarvitse itse poiketa sallitulta polulta, vaan riittää muiden ohjaaminen kiellettyyn.

Vastuuvapautta omista teoista ja sanomisista on äärimmäisen vaikea hakea oikeusteitse, ellei ole holhouksen alainen. Yksinkertaisesti voikin siis sanoa, että vapauden mukana tulee aina vastuu. On naurettavan typerää luulla, että Internetissä voisi suojautua sananvapauden taakse, jos menee sanomisillaan loukkaamaan muiden oikeuksia/vapauksia. Edes rivien väliin on vaarallista mennä piilottelemaan viestejä, koska kaikki tekstiin pohjautuva rikosharkinta on tulkinnanvaraista. Kannattaa siis aina miettiä tarkkaan mitä menee julkaisemaan.

Itse en ateistina kauheasti perusta kristinuskosta, mutta sananvapauteen erittäin osuvasti sopiva lainaus löytyy Raamatusta: "Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi" (Matt. 12/37)

Maahanmuuton vastustaminen

2008-12-10T16:16:00.002+02:00

Nykypäivänä näkee Internetin ihmeellisessä maailmassa lukuisia kirjoituksia, jotka käsittelevät tavalla tai toisella maahanmuuton vastustamista. Suuri osa näistä kirjoituksista pyrkii viestimään täysin rasistista sanomaa, jonka tarkoituksena on mustamaalata kokonaisia kansoja, etnisyyksiä ja uskontokuntia työtä vieroksuviksi varkaiksi ja raiskaajiksi. Erityisesti rikostilastoilla pyritään rasistinen sanoma peittämään "objektiiviseksi havainnoksi", vaikka tulkitsijoilla ei olisi minkäänlaista ammatillista asiantuntemusta taikka koulutuksellista pohjaa tehdä havaintoja tilastoista. Maahanmuuttajat, oleskeluluvalla asujat ja pakolaiset niputetaan usein samaan nippuun. Syynä tähän saattaa olla niinkin yksinkertainen vastaus, että kirjoittajilla on vahva halu vääristää todellisuutta. Maahanmuuton rajoittaminen uskonnon tai etnisyyden perusteella on Suomessa lain mukaan mahdotonta. Olisi melko erikoista, jos Suomessa yht'äkkiä kääntyisi tasa-arvoon tähtäävä kelkka ja ottaisi täysin päinvastaisen suunnan.

Maahanmuuttokriittiset, maahanmuuton vastustajat, monikulttuurisuuden vastustajat ja muut vastaavanlaisen tittelin itselleen ottaneet ovat erittäin tarkkoja siitä, ettei heitä missään nimessä pidetä rasisteina. Kuitenkin tosiasiassa jokainen, joka eriarvoistaa ihmisiä etnisyyden tai uskonnollisen vakaumuksen pohjalta, on kategorisesti rasisti. Uskontoon perustuva syrjintä luetaan rasismiksi ainakin juutalaisvastaisuuden kohdalla, joten en näe miksi se ei pätisi muiden uskontojen kohdalla. Rasisti on rasisti, vaikka kutsuisi itseään miksi. Teot ja julkisesti esitetyt mielipiteet määrittävät ihmisen, eikä sille voi itse valitettavasti mitään - ei edes keksimällä uusia termejä.