Aikaisempi kirjoitukseni sananvapaudesta käsitteli vastuuta, joka kulkee käsi kädessä vapauden kanssa. On myös muistettava, että kaikella on olemassa rajansa. Sokea sananvapauden puolustaminen pitää sisällään erittäin perverssien asioiden kannattamista. Propaganda, rikokseen yllyttäminen, pedofilisen materiaalin levittäminen, kiihotus kansanryhmää vastaan sekä julkinen yksityishenkilön herjaaminen ovat muutamia esimerkkejä laittomasta ilmaisusta, eivätkä näin ollen kuulu sananvapauden alle.
Perussuomalaisten Jussi Halla-aho on hurskaasti puolustanut sananvapautta, joka on puolestaan innoittanut monia hänen kannattajiaan kirjoittamaan kaikenlaista ryönää, jota voidaan pitää kyseenalaisena. Mielenkiintoista onkin näiden arjen ahkerien sananvapauden puolustajien käsitys sananvapauden rajoista, kun niistä yleensä hyvin vähän puhutaan. Halla-ahon päästyä rikostutkintaan kirjoituksistaan, on hän nyt nimittänyt lakia kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi "ajatusrikokseksi", josta kuka hyvänsä voisi saada tuomion. Näinhän asian laita ei nyt kuitenkaan ole. Aivan kuten G. Orwellin 1984 -niminen kirjakaan, josta termi "ajatusrikos" on peräisin, ei se myöskään ole dokumentti vaan fiktiota. Suomen oikeusjärjestelmä on rakentunut siten, että ensin tutkitaan ja sitten mahdollisesti laitetaan vastuuseen, jos siihen on aihetta. Rikostutkinta on aina tulkinnanvaraista, koska ainoa vaihtoehto tulkinnalle olisi totalitarismi, jossa syylliset tuomittaisiin ilman minkäänlaista tutkimusta ja todisteiden arviointia. Murhakaan ei Suomessa ole murha ennen kuin tappo on tutkinnan tuloksena havaittu ennalta harkituksi. Tämä vaatii tutkintaa, tulkintaa ja todisteiden punnitsemista.
Jussi Halla-aho on kirjoittanut kiihkossaan tekstejään ja unohtanut moderoida lakia rikkovat rasistiset kirjoitukset vieraskirjastaan. Sivuston ylläpitäjä on vastuullinen kaikesta sivustolla julkaistusta materiaalista. Vaikka muut kirjoittajat olisivat vastuullisia itse teksteistä, on Halla-aho niiden julkaisija. Passiivisuuteen on turha vedota, koska julkaisu on aktiivista toimintaa. Nyrkkisääntönä tämän muistamiseen voisi pitää vaikkapa vanhaa suomalaista sanontaa; niin makaa, kuin petaa.
Onneksi laki on kykenevä luomaan rajoja, vaikka julkaisija ei siihen pystyisi.
Perussuomalaisten Jussi Halla-aho on hurskaasti puolustanut sananvapautta, joka on puolestaan innoittanut monia hänen kannattajiaan kirjoittamaan kaikenlaista ryönää, jota voidaan pitää kyseenalaisena. Mielenkiintoista onkin näiden arjen ahkerien sananvapauden puolustajien käsitys sananvapauden rajoista, kun niistä yleensä hyvin vähän puhutaan. Halla-ahon päästyä rikostutkintaan kirjoituksistaan, on hän nyt nimittänyt lakia kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi "ajatusrikokseksi", josta kuka hyvänsä voisi saada tuomion. Näinhän asian laita ei nyt kuitenkaan ole. Aivan kuten G. Orwellin 1984 -niminen kirjakaan, josta termi "ajatusrikos" on peräisin, ei se myöskään ole dokumentti vaan fiktiota. Suomen oikeusjärjestelmä on rakentunut siten, että ensin tutkitaan ja sitten mahdollisesti laitetaan vastuuseen, jos siihen on aihetta. Rikostutkinta on aina tulkinnanvaraista, koska ainoa vaihtoehto tulkinnalle olisi totalitarismi, jossa syylliset tuomittaisiin ilman minkäänlaista tutkimusta ja todisteiden arviointia. Murhakaan ei Suomessa ole murha ennen kuin tappo on tutkinnan tuloksena havaittu ennalta harkituksi. Tämä vaatii tutkintaa, tulkintaa ja todisteiden punnitsemista.
Jussi Halla-aho on kirjoittanut kiihkossaan tekstejään ja unohtanut moderoida lakia rikkovat rasistiset kirjoitukset vieraskirjastaan. Sivuston ylläpitäjä on vastuullinen kaikesta sivustolla julkaistusta materiaalista. Vaikka muut kirjoittajat olisivat vastuullisia itse teksteistä, on Halla-aho niiden julkaisija. Passiivisuuteen on turha vedota, koska julkaisu on aktiivista toimintaa. Nyrkkisääntönä tämän muistamiseen voisi pitää vaikkapa vanhaa suomalaista sanontaa; niin makaa, kuin petaa.
Onneksi laki on kykenevä luomaan rajoja, vaikka julkaisija ei siihen pystyisi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti