Vaalirahakohun uutishumala

Kuuluuko raha politiikkaan, on vaalirahakohussa päällimmäiseksi noussut kysymys, vaikka tätä ei tahdotakaan suoranaisesti käsitellä. Lehdistö on saanut mässäillä pöhöttymiseen asti poliitikkojen kiemurtelulla, kun muistamiset ja muistamattomuudet ovat värikkäästi täyttäneet palstametrejä. Ilmeisesti vaalirahoitusjupakka on tarjonnut niin maittavan aterian sopuleille, että kaikki politiikkaan liittyvä raha halutaan polttaa pois likaamasta demokraattista päätöksentekoa. Uutishumala onkin riisunut lehdistöä estoista ja paljastanut itse rahan olevan mielenkiintoisempi kuin sen alkuperä.

Paha raha liitetään ensisijaisesti porvaripuolueisiin, koska vasemmalle kallistuneet puolueet eivät ilmeisesti ole kiinnostuneita maallisesta mammonasta, mukaan lukien valtionvarat. Porvaripuolueiden pahuus yritystoiminnan edistäjinä liittyy pääasiallisesti sidonnaisuuteen omiin kannattajiin. Tässä paljastuukin populismin pimeä puoli, jos oikeistoa voidaan syyttää omien kannattajiensa edun ajamisesta. Yritetäänkö tällaisella mustamaalaamisella väittää vasemmiston ajavan kannattajiensa vastustamia asioita? Sidonnaisuutta kannattajiin pitäisi käsitellä selviönä, koska kaikki puolueet ovat etujärjestöjä. Itsensä julistaminen petturiksi ei pitäisi oikeuttaa sankarin viittaan. Kaikki puolueet ajavat kaikkien asiaa, mutta rehellisyyden nimissä voisi myöntää puolueiden jaon itsessään kertovan niillä olevan eri sidosryhmiä, joiden asiaa nämä ajavat ensisijaisesti.

Politiikkojen tukeminen rahallisesti on rinnastettu suoranaiseen korruptioon, vaikka ennen lehdistön nousuhumalaa keskustelun ydin oli ilmoitusvelvollisuudessa. Nyt painopiste on siirtynyt rahallisen tuen kokonaisvaltaiseen tuomitsemiseen. Raha on saanut tuomion, koska kaikki eivät saa samaa summaa kannattajiltaan. Kyse ei ole itse poliitikolle maksettavasta tuesta vaan näiden vaalikampanjoinnin kustannusten kattamisesta. Humaltuneen sopulilauman horisontissa häämöttää jo uutiskrapula. Nousuhumala on kääntynyt laskuun, pilkku tullut ja aika palata takaisin arkeen. Ensiksi pitää kuitenkin puristaa viimeiset tipat irti tämänkertaisesta skandaalista ja varmistaa seuraavien vaalien tarjoavan uusi kierros kaikille.

Poliitikot tulevat aina saamaan rahallista tukea. Lehdistö on saattanut humalapäissään rähistä kaiken tuen tuomitsemista, mutta pitkässä juoksussa tämä voi palvella vain sopuleita, jos ilmoitusvelvollisuuden sijaan yritetään ajaa rahaa pöydältä sen alle.