Hassuimman suomenkielisen sanan valitseminen on melko vaikea tehtävä. Helsingin kirjamessuilla äänestykseen osallistui 187 messuvierasta, ja voittajaksi nousi lämpimämpi. Itse pohdin asiaa ja päädyin muutamaan vaihtoehtoon, joista en kykene nostamaan yhtä ylitse muiden. Oman listaukseni voittajaehdokkaat ovat; ärripurri, pompöösi, pösilö ja köllötellä.Valitsemiini sanoihin ei liity sen suurempia arvolatauksia tahi syväluotaavaa analyysia. Nämä vain jostakin kummasta syystä saavat suupieliä taittumaan hymyyn, eikä lausuntakaan suomalaisittain ole millään muotoa vaikea tai epämiellyttävä.
Loistavaa sanataiturointia löytyy Aku Ankka-sarjakuvista, joista vuosien varrella kirkkaimpaan kärkeen henkilökohtaisissa suosikeissani on noussut Iltapulussa ollut uutislööppi; Uniikki unikorni olikin korni koni. Myös Akun toteamus, ajettuaan kirjaimellisesti puuhun, tällä menolla liikkuva poliisi vetäisi liikkuvat taakse, on painautunut sielun syvämuistin alimpaan lokerikkoon.
En tiedä johtuuko se omasta kielisokeudestani vai mistä, mutta nykyään mielestäni käytetään melko tylsää ja väritöntä kieltä. Myös englannin kielen vaikutus on heikentänyt varsinkin suomalaista puhekieltä, kun lauseiden sekaan työnnetään suin päin vieraskielisiä sanoja – you know. Pahimmiten särähtävät korvaan suomalaisen lausunnan saavat sanonnat kuten klousata kauppa, tehdä plääni ja pitää miittingi. Joku saattaa tietenkin pitää tätä ilmiötä vain hektisen moniosaamisen sivuilmentymänä. Itse koen puolikielisyyden ilmentävän osaamattomuutta. Jos ilmaisukyky on vailinaista, ei kyky sisäistää voi osapuolten välillä olla kovinkaan täydellistä.
En tiedä johtuuko se omasta kielisokeudestani vai mistä, mutta nykyään mielestäni käytetään melko tylsää ja väritöntä kieltä. Myös englannin kielen vaikutus on heikentänyt varsinkin suomalaista puhekieltä, kun lauseiden sekaan työnnetään suin päin vieraskielisiä sanoja – you know. Pahimmiten särähtävät korvaan suomalaisen lausunnan saavat sanonnat kuten klousata kauppa, tehdä plääni ja pitää miittingi. Joku saattaa tietenkin pitää tätä ilmiötä vain hektisen moniosaamisen sivuilmentymänä. Itse koen puolikielisyyden ilmentävän osaamattomuutta. Jos ilmaisukyky on vailinaista, ei kyky sisäistää voi osapuolten välillä olla kovinkaan täydellistä.
Saatan hyvinkin olla teoriani kanssa täysin väärässä, koska ovathan suomalaiset pärjänneet hyvin Espanjan aurinkorannoilla, puhuen vain ja ainoastaan suomea paikallisille. Salaisuus piilee selkeässä artikulaatiossa ja tarpeeksi kovassa äänenvoimakkuudessa.
1 kommenttia:
Pahimmiten särähtävät korvaan suomalaisen lausunnan saavat sanat kuten "tehdä pompöösi plääni".
Lähetä kommentti