Kuulun itse sankarilliseen BB-sukupolveen, jonka pullamössöistä taivallusta on ihmetelty jo kolme vuosikymmentä. McGyver, Ghostbusterssit ja 80-luvun sankarihevi ovat opettaneet sukupolvellemme kaiken elämästä, kuolemasta ja tietysti myös politiikasta. Mehän olemme jopa nähneet Berliinin muurin murtumisen ja Neuvostoliiton kaatumisen, väritelevisiosta. Silloin meillä oli iso, 28", Salora.
Muistan kirkkaasti ajan, jolloin politiikasta puhuttaessa oli kyse oikeasti merkittävistä asioista. Ainakin asiat esitettiin kokonaisilla lauseilla, selkeällä artikulaatiolla. Vaalien lähestyessä, puolueet kosiskelivat äänestäjiä verojen alentamisella sekä julkisten palveluiden parantamisella. Tietysti kyse oli iänikuisesta epäyhtälöstä, jota vaalien jälkeen päiviteltiin kahvipöydissä. Pullaa oli tietty. En väitä uskovani politiikan koskaan olleen rehellistä tai suoraselkäistä. Sen kuitenkin väitän, että kylmän sodan loppuminuuteilla politiikassa käsiteltiin paljon käytännönläheisempiä aiheita kuin nykyään. Vaikka ennen puhuttiinkin vain veroista, julkisista palveluista, rakennushankkeista ja muista yhtä vähäisen mediasekseksikkyyden omaavista aiheista, oli kyse sentään oikeista asioista.
Nykypäivän hektisyyden keskellä poliittisten aiheiden tärkeysjärjestys määräytyy täysin niiden mediaseksikkyyden mukaan. Tietty lehdistö on aina kyennyt vaikuttamaan politiikkaan, mutta tärkeät asiat ovat aina nousseet pinnalle ennen pitkää. Nyt Arkadianmäen BB-talon asukkaista on tullut B(B)-luokan viihdetaiteilijoita. Puoluejohtajat ja heidän seurueensa (entourage) esittävät lähes päivittäin omaa dramaattista saippuaoopperaansa.
BB-suomalaisten suosikiksi ovat uuden politiikan aikakaudella päässeet perussuomalaiset. Puolilauseiden ja "mitä hallitus on tehnyt" -tyyppiset kysymykset vetoavat ADHD-kansalle, jonka keskittymiskyky ei pidempään riitä. Jopa lyhytmuisti tai sisäistäminen ontuu Euro-Soinin puoluetta kannattavilla pahasti. Tehtävälista näyttää perussuomalaisilla olevan loputtoman pitkä, joskin käytännön toteutettavuutta ei tarvitse edes puolilauseella kommentoida. Ehkä tärkeintä on jälleen kerätä nykyhallitusta vastustavien äänet, jotta pääsee osaksi sitä välttämätöntä pahaa, aivan kuten Eu:n kohdalla. Yllättävän suuri joukko kansalaisia on mielipidemittausten perusteella valmiita antamaan kannatuksensa puolueelle, joka ei edes lupaa mitään konkreettista, korkeintaan pienpuolueen arvojohtajuutta. Ei muuta kuin moraaliministerin salkku käteen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti