Suomella on pitkään ollut läheiset suhteet Pohjois-Atlantin liittoon, mutta alttarille ei tähän asti ole suhdetta viety. Osittain syynä on ollut liiton solmimisen hinta, jonka arvioimiseen ei ainoastaan rahallista kustannusta voida pitää mittana, vaan eettiset ja poliittiset arvot ovat oma lukunsa. Suhteen solmimisen ongelmana onkin pitkälti Suomi-neidon sopeutuminen nykyisten morsmaikkujen kanssa samaan korsuun.
Ulkoministeriön tuoreessa turvaselonteossa yritetään vaivihkaa luoda positiivista näkemystä Suomen liittymisestä sotilasliittoon. Nato-jäsenyyttä tarjotaan Suomelle vaihtoehtona, vaikka mitään perusteita sen hyvyydelle on selonteossa ilmeisesti turha esittää. Selonteko päättyykin upeaan propagandaan, jonka julkaiseminen on mielestäni ala-arvoista.
Vahvoja perusteita kaikkien asioiden harkintaan on aina, mutta tietyn vaihtoehdon nostaminen jalustalle ilman perusteita on selkeä pyrkimys painottaa tätä vaihtoehtoa. Yhtä hyvin selonteko olisi voinut todeta tulevaisuudessakin olevan kannattavaa olla liittoutumatta sotilaallisesti. Poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaismielipiteen huomioiminen ovat kaikissa poliittisissa päätöksissä tekijöitä, jotka kuuluisi ottaa huomioon. Tämän toteaminen selonteossa antaa mielestäni sellaisen kuvan, että nämä ovat tekijöitä, joihin kuuluisi aktiivisesti vaikuttaa. Mielipidemittaukset poliittisella ja kansallisella tasolla ovat osoittaneet haluttomuuden sotilaalliseen liittoon. Mihin selonteko pyrkii viestimällä itsestäänselvyyksiä, jotka eivät kerro mitään jäsenyyden kannattavuudesta tai päätöksentekoon vaikuttavista tekijöistä? Kyseessähän on klassinen propaganda, jonka tarkoituksena on hokea Nato-jäsenyyttä ”neutraalisti”, että aihe saadaan käsiteltäväksi kansalaisten ja poliitikkojen kahvipöytiin. Näyttää hiukan siltä, että Natoon on päästävä väkisin. Tarvetta pohtia muun muassa suomalaisten joukkojen pakollista lähettämistä mahdollisiin laittomiin sotiin ei nähdä edes mainitsemisen arvoisena. Uskoisin vahvoja perusteita löytyvän kumpaankin suuntaan, mutta jostakin ihmeen syystä jäsenyyttä vastaan kääntyvät tekijät eivät tunnu saavan palstatilaa.
Ennen liittymistä mihinkään taloudelliseen tai sotilalliseen liittoon, olisi hienoa vertailla hyötyjä ja haittoja. Varsinkin sotilaallisen liiton kohdalla täytyy tosiaan miettiä myös poliittisia ja eettisiä arvoja. On varmasti sellaisia tekijöitä, joista emme ole valmiita luopumaan. Näin ollen, päätöksenteon punninnassa saattaa yksikin tekijä olla niin merkittävä, että se painaa vaakakupissa enemmän kuin muut tekijät. En tiedä onko Suomella aihetta sotilaalliseen liittoon, mutta jälleen kerran sain lukea höttöä joka ei antanut minkäänlaista perustetta sille, minkä takia liitto olisi kannattava. Ellei syitä liittymiselle löydy, on koko vaihtoehdon nostaminen esiin täysin aiheetonta sekä kyseenalaista.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti