Jälleen kerran oli aamuinen uutispuuro huumorilla höystetty, kun Helsingin Sanomat kirjoitti ruuan hinnasta. Kaupat väittävät, että ruuan hinnannousun hullu vuosi ei toistu. Viime vuoden puolella jossiteltiin ovatko hinnat nousseet, ja jos ovat niin kuinka paljon. Nyt edellisvuotta kutsutaan jo artikkelin otsikossa hulluksi vuodeksi.
Hintojen nousua ei artikkelin otsikon mukaan enää epäillä, mutta ristiriitaisesti ja epämääräisesti väitetään tänä vuonna tilanteen parantuvan. Elintarviketeollisuuden mukaan hinnankorotuspaineeksi on ennustettu jopa 12 prosenttia. Tähän ennusteeseen ei kuulemma uskota, vaikka panimot ovat jo nostaneet hintojaan kymmenisen prosenttia. Tämän väitetään johtuneen pääosin alkoholiveron korotuksesta. Jos tämä pitää paikkaansa, voidaan hintojen olettaa nousevan entisestään markkinaindeksin mukaisesti. Hedelmien ja vihannesten hintojen väitetään edellisvuotena laskeneen hyvien satojen ansiosta, mutta samalla kuluttajahintojen nousun syyksi tarjotaan muiden muassa kehnoja satoja. Maitotuotteiden sato oli niin heikko, että hinta nousi neljänneksellä. Vehnän hinta nousi 44 prosenttia, vaikka vehnästä valmistetun pastan väitetään samanaikaisesti halventuneen. Jos maailmanmarkkinoilla raaka-aineiden hinnat alenevat ja Suomessa nousevat, olisiko halvemman vaihtoehdon pyytäminen kuluttajan vaihtoehdoksi kohtuutonta? Maatalous on kannattavaa ainoastaan sen ollessa tuottavaa. Yritystenkin on tuotettava positiivista tulosta oikeuttaakseen olemassaolonsa, joten miksi tämä sääntö ei päde myös maatalousyrittämiseen?
Suomessa on hyvin vähän keskustelua ruuan hinnasta siten, että tekisimme vertailua muihin Euroopan maihin. Tämä saattaa tietysti johtua haluttomuudesta myöntää hintojen järjettömyys. Yllä mainitussa artikkelissa on pieni vertailu Lidl-kauppojen hinnoista Euroopassa. Pahiten kuluttaja saa Suomessa turpaan ostaessaan maitoa ja makkaraa, näiden hintojen ollessa reippaasti korkeammat kuin muissa EU-maissa. Kokonaiskuvan saamiseksi pitäisi tehdä kunnollinen tutkimus ruuan hinnasta eri maissa. Samaan syssyyn voisi ympätä vielä heikon suomalaisen ostovoimaindeksin, jolla voitaisiin verrata kuinka paljon tuloerot ja verotus vaikuttavat elintarvikkeiden kokonaiskustannukseen. Hinta ei itsessään kerro kovinkaan paljoa. Selvää on kuitenkin, että alempi myyntihinta ja verotus yhdistettynä korkeampaan tulotasoon tarkoittavat merkittävää eroa elämisen kustannuksissa.
Elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen keveneminen vuoden lopulla 5 prosenttia saattaa alentaa hiukan hintoja, mutta vaarana on myös alennuksen valuminen suoraan kauppiaan kukkaroon. Myös muut kaupan portaat saattavat syödä alennuksen ennen kauppiasta. Kuluttajan ollessa ketjussa viimeinen, saattavat inflaatio, hintojen nousu ja kaupan väliportaat kaluta päättäjien heittämän porkkanan kokonaisuudessaan. Kuluttajille jää lasku maksettavaksi, koska ainoa vaihtoehto elintarvikkeiden ostamiselle on elää nälässä. Hyvinvointivaltiossa kaikille ihmisille kuuluu oikeus elämisen perusteisiin. Ihmisiksi on luettu tähän asti opiskelijat, eläkeläiset ja muut matalatuloiset.
2 kommenttia:
Kotimaisen tuotannon tukeminen on Suomalaisten hyvinvoinnin perusta! Kaupunkilaiset ei ymmärrä pienten viljelijöiden asemaa. Ei EU kaikkia ongelmia ratkaise.
t: Suomalaisen ruoan puolesta
Kotimainen tuotanto on tietysti tukemisen arvoista, mutta jokin raja pitää olla. Ei maatalous voi olla harrastustoimintaa, vaan kyllä sen pitää olla myös tuottavaa.
Lähetä kommentti