Vanha sanonta ”ihminen on ihmiselle susi” pitää todellakin paikkaansa. Myös Albert Einsteinin toteamus; ”I know not with what weapons World War III will be fought, but World War IV will be fought with sticks and stones” vaikuttaa erittäin uskottavalta ennusteelta. Sodat ovat ihmiskunnalle luonnollinen osa, koska niitä on koko tunnetun historian ajan käyty. Ihmiskunta on kehittynyt monessa mielessä, mutta sotaisuutta ei ole teknologisella kehityksellä kyetty kitkemään.
Sodat ovat perinteisesti syttyneet, kun ihmiset eivät ole kyenneet politiikan keinoin ratkomaan erimielisyyksiä. Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat, jonka tarkoituksena oli luoda maailma, jossa ihmiset eläisivät tasavertaisina ja hyvinvoivina, ilman väkivallan ja sodan uhkaa. Maailma on kuitenkin edelleen sotien riivaama ja loppua ei ole näkyvissä. Nykyään sodat eivät ole enää uutispimennossa, vaan tapahtumien kulkua voidaan seurata kotisohvalta. Ihmiset ilmaisevat sodanvastaisuuttaan mielenosoituksissa, mutta yhteisönä maailma vaikenee. Kansainvälinen yhteisö ei puutu kovinkaan herkästi konflikteihin, koska jollakin sairaalla tavalla sota on hyväksyttyä. Liika tappaminen on väärin aivan kuten yksilöiden suorittamat kuolemantuottamukset, mutta näiden ääripäiden väliin mahtuu harmaa alue, jota pidetään hyväksyttävänä määränä ihmisten tappamista, koska siihen ei nähdä tarvetta puuttua.
Sodilla ei nykypäivänä ole myöskään geologisia rajoitteita kuten aikana, jolloin sodat käytiin rajanaapurien kera. Lentokoneet mahdollistavat sotilaiden lennättämisen kaikkiin maailman kolkkiin. Näin potentiaalisten vastustajien määrä ei ole rajattu, vaan koko maapallosta voidaan muokata haluttu taistelukenttä. Syytä sodalle ei tarvitse määrittää etukäteen, vaan sen voi kirjata jälkikäteen, kun se on tapahtumien edetessä ehtinyt selvitä. Loistavana esimerkkinä sodan perusteen epäselvyydestä on Irakin sota. Ensin syyksi tarjottiin Yhdysvaltoihin tehdyn terrori-iskun vastatoimea, mutta tämä todettiin jo käytetyksi Afganistaniin hyökätessä. Koska iskujen tekijäksi epäilty Osama bin Laden on syntyperältään Saudi-Arabiasta, ei tätä oikein voitu hyödyntää syynä. Sitten keksittiin massatuhoaseet, mutta näitä ei voitu Irakiin viedä, koska YK:n asetarkastajat olisivat voineet paljastaa niiden alkuperän. Tämän jälkeen ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin syyttää maan presidenttiä.
Tällä hetkellä Israel sanoo olevansa täydessä sodassa ja maailma seuraa tapahtumia sivusta. Kansainvälinen yhteisö on hyväksynyt Israelin sodan palestiinalaisia vastaan, vaikka toimet eivät lukeudu aikaisemmin mainitsemaani harmaan alueen tappamiseen. Entisessä Jugoslaviassa pelättiin tilanteen eskalaatiota kansanmurhaksi, jonka seurauksena sisällissotaan puututtiin ulkopuolisin voimin. Siviilien pelättiin joutuvan sodan uhreiksi. Nyt kansainvälinen yhteisö seuraa sivusta pienten lasten tappamista sotilaskoneiston toimesta, eikä asialle tehdä mitään. Palestiinalaisten vastarinta hyväksytään terrorismina, koska Israel sen siksi leimaa. Palestiinalaiset ovat pyytäneet rauhanturvaajia alueelle, mutta Israel ei näitä hyväksy. Tämä kertoo tilanteesta melko paljon. Ne, jotka luulevat konfliktissa olevan kaksi osapuolta, antavat Israelille oikeuden poislukea siviilit yhtälöstä. Jos Israelilaisten siviilien tappamista käytetään oikeutuksena tappaa palestiinalaisia siviilejä, on Israel oikeuttanut armeijalleen kansanmurhan. Uhrien perusteella ei ole epäselvyyttä millä alueella on syytä pelätä henkensä puolesta.
Ihmiskunnan tuho on todennäköinen jollakin aikataululla, mutta tapahtuuko se huomenna vai miljardien vuosien kuluttua on asia, johon on mahdollista vaikuttaa. Vaikka sotia ei saada todennäköisesti koskaan kokonaan kitkettyä maapallolta, on äärimmäisen merkittävää miten niihin suhtaudutaan. Jos sotien annetaan mennä omalla painollaan, on niiden aloittaminen huomattavasti helpompaa kuin tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteisö puuttuu väkivaltaisuuksiin. Sotilaallinen voima menettää aina tehonsa, kun sen käytöstä ei seuraa mitään kannattavaa.
1 kommenttia:
Homo homini lupus sisältää totuuden siemenen.
Ja Alfred Nobel, keksittyään dynamiitin, oli sitä mieltä, että hänen keksintönsä edustaa niin voimakasta sodan käytiä, että sodat loppuvat ihmisten pelätessä tätä asetta.
Tämä on harmittavaa naiivisuutta.
Olen samaa mieltä siitä, että sotien ja konfliktien määrä ei ole käänteisen verrannollinen ns. sivistymiseen ja kehitykseen.
Mutta olen erimieltä kansaivälisen yhteisön puuttumisesta konflikteihin. Mielestäni konflikteihin puututaan hyvällä prosentilla mutta se valitettavasti jää vain keihoittamisen tasolle. Silti uskon, että keskustelu on kiivasta mutta yhdyn toiminnan vähyyteen.
Tämän harmaan alueen käsittely mistä puhut on hyvin kiinnostavaa. Esim Israelin ja palestinalaisten välisessä kiistassa ei ole harmaasta alueesta kyseessä mm. koska kyseessä on suuri määrä siviilien kuolemia. Harmaa alue tappamisen moraalisessa vääryydessähän on vain sianreikä normaalisti ei hyväksyttävälle toiminnalle.
Sotien tyyli on totisesta muuttanut muotoaan ajoista jolloin mittälön paikka sovittaisiin pois kaupungista ja pyssymiehet seisoivat rivissä toisiaan vastaan. Toista on nykypäivän kaupunkisodat jossa ihmisiä ja kaupunkia käytetään taktisina subjekteina.
Irakin sota on osoittanut, miten keploisesti suhtaudutaan varsinkin kyseisen suurvallan sotatoimiin, jotka selkeästi rikkoivat YK:n sääntöjä.
On vaikea nähdä ihmiskunnalle sodatonta tulevaisuutta ilman totalitarismia. Ainakaan uudella sotateknologialla sitä ei tulla saavuttamaan.
Sodasta tosiaankin tulisi tulla kirosana eikä arvo, jokaisen kansalaisen ylpeyden aihe. Sotaan suhtaumisen muutos alkaa yksilötasolla jo kauan ennen kansainvälisiä järjestöjä.
Lähetä kommentti