Suomessa ylpeillään maksuttomalla koulutuksella, mutta ilmaistahan se ei ole. Peruskoulu takaa kaikille yleissivistyksen, jonka avulla nuoren on helpompi tehdä päätöksiä omaa ammatillista uraa suunnitellessa. Korkeakoulututkintojen rinnalla ammatillinen koulutus on nostanut hiukan suosiotaan, mutta korkeakoulutus vetää edelleen opiskelijoita puoleensa kuin keskiolut. Vaikka jokainen opiskelija varmasti haluaa työllistyä opiskelemaansa alaan, puuttuu opiskeltavan alan arvioinnissa helposti realiteetit, koska omaa rahaa ei ole pelissä. Verovaroilla pyörivä opiskelu onkin hiukan ongelmallista, jos opiskelu ei tuotakaan tulosta ja maksa näin lainamarjoja takaisin verokarhulle. Kyse ei voi olla verorahojen lahjoittamisesta, vaan niiden sijoittamisesta tuottoennusteella.
En vastusta opiskelua tai puolla sen rajoittamista, mutta kannatan avoimuutta verovarojen käytössä. Opiskelijaksi pyrkivät eivät nykyisessä järjestelmässä ole vastuussa omista päätöksistään. Myöskään oppilaitokset eivät tunnu olevan kovinkaan huolestuneita siitä, että suurta työttömyyttä kärsiville aloille koulutetaan maksimimäärä lisää, jos vain hakijoita riittää. Tällainen vastuuttomuus juontaa vain siitä, ettei kannattamaton opiskelu johda minkäänlaisiin sanktioihin.
Maksullisissa korkeakouluissa peritään lukukausimaksu, minkä seurauksena moni jää vaille mahdollisuutta opiskella. Suomessa pelätään maksujen johtavan luokkayhteiskuntaan. On kuitenkin olemassa kompromissi suomalaiselle ja kansainväliselle järjestelmälle, joka saattaisi johtaa opintojen huolellisempaan suunnitteluun, lyhentää opiskeluaikoja ja luoda yhteiskuntavastuullisempi järjestelmä. Jo ennestään opiskelijoille tuttu valtiontakaus on taikasana. Miksi ainoastaan opintolaina on valtion takaama? Miksi ei myös opintojen kokonaisvaltainen rahoitus voisi olla valtion takaamaa? Näin oppilaitokset saisivat kustannuksensa katettua, maksumiesten ja -naisten valvoessa myös opetuksen toteutumista huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasolla. Tämä järjestelmä toisi suomalaiseen koulutusjärjestelmään erään aikuisikään kuuluvan käsitteen perinpohjaisen sisäistämisen, rahan arvon.
Koska maailmassa ei ole olemassa ilmaista koulutusta, voisi maksajina toimia itse palvelunsaajat. Tämä järjestely tarjoaisi tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille, mutta velvoittaisi tulevaisuudessa maksamaan "ilmaisen" koulutuksensa. Käytännössä järjestelmä toimii tällä hetkellä hyvinkin pitkälti samaisella periaatteella, mutta siitä vain puuttuu käytännön läpinäkyvyys. Jokaisen ollessa vastuussa oman opiskelun tuottavuudesta, saattaisivat tutkinnot siirtyä käytännönläheisemmälle tasolle.
En vastusta opiskelua tai puolla sen rajoittamista, mutta kannatan avoimuutta verovarojen käytössä. Opiskelijaksi pyrkivät eivät nykyisessä järjestelmässä ole vastuussa omista päätöksistään. Myöskään oppilaitokset eivät tunnu olevan kovinkaan huolestuneita siitä, että suurta työttömyyttä kärsiville aloille koulutetaan maksimimäärä lisää, jos vain hakijoita riittää. Tällainen vastuuttomuus juontaa vain siitä, ettei kannattamaton opiskelu johda minkäänlaisiin sanktioihin.
Maksullisissa korkeakouluissa peritään lukukausimaksu, minkä seurauksena moni jää vaille mahdollisuutta opiskella. Suomessa pelätään maksujen johtavan luokkayhteiskuntaan. On kuitenkin olemassa kompromissi suomalaiselle ja kansainväliselle järjestelmälle, joka saattaisi johtaa opintojen huolellisempaan suunnitteluun, lyhentää opiskeluaikoja ja luoda yhteiskuntavastuullisempi järjestelmä. Jo ennestään opiskelijoille tuttu valtiontakaus on taikasana. Miksi ainoastaan opintolaina on valtion takaama? Miksi ei myös opintojen kokonaisvaltainen rahoitus voisi olla valtion takaamaa? Näin oppilaitokset saisivat kustannuksensa katettua, maksumiesten ja -naisten valvoessa myös opetuksen toteutumista huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasolla. Tämä järjestelmä toisi suomalaiseen koulutusjärjestelmään erään aikuisikään kuuluvan käsitteen perinpohjaisen sisäistämisen, rahan arvon.
Koska maailmassa ei ole olemassa ilmaista koulutusta, voisi maksajina toimia itse palvelunsaajat. Tämä järjestely tarjoaisi tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille, mutta velvoittaisi tulevaisuudessa maksamaan "ilmaisen" koulutuksensa. Käytännössä järjestelmä toimii tällä hetkellä hyvinkin pitkälti samaisella periaatteella, mutta siitä vain puuttuu käytännön läpinäkyvyys. Jokaisen ollessa vastuussa oman opiskelun tuottavuudesta, saattaisivat tutkinnot siirtyä käytännönläheisemmälle tasolle.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti