Miten eläkepommi puretaan?

Eläkkeelle jäävien määrä on rajussa kasvussa tänä vuonna. Tulevaisuudessa onkin odotettavissa eläkeläisten osuuden kasvavan tasaisesti suuremmaksi, pienentäen palkansaajien määrää. Mitä tämä banaali toteamus sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että joko tuloverotus tai eläkkeen määrä tulee rajusti muuttumaan lähitulevaisuudessa.

Väestöennusteen mukaan vanhuuseläkkeellä olevien osuus väestöstä kasvaa 16 prosentista 27 prosenttiin 30 vuoden kuluessa. Vuonna 2005 keskimääräinen eläke oli 1130 euroa, joka on vain kymmenien eurojen päässä suomalaisesta köyhyysrajasta. Eläkkeensaajien lähes kaksinkertaistuminen tulee väistämättä luomaan ongelmia eläkkeiden maksussa, ovat toimet mitkä tahansa. Jokuhan maksajaksi jää, jos ei nykyisellään heikkoa eläkejärjestelmää romuteta aivan täysin. Palkansaajat ovat luonnollisesti suurin veronmaksajaryhmä, jolle kulun langettaminen tuntuu reilulta. Aikaisemmin tämän manttelin ovat perineet nuoremmat sukupolvet, mutta tulevaisuutta ajatellen joudumme miettimään, ovatko palkansaajat kykeneviä maksamaan näin suuren määrän eläkkeitä.

Kyse ei ole vain verotuksesta, koska on olemassa jokin kipuraja kuinka korkealle veroja voidaan nostaa. Toinen ongelmakohta on tuotteiden ja palveluiden hinnoittelu. Yleismaailmallinen käytäntö kaikessa liiketoiminnassa on kulujen siirtäminen myyjältä ostajalle. Tässäkin on kansallisen ostovoiman lisäksi myös kansainvälinen kilpailukyky koetuksella. Eihän Suomessa kannata valmistaa yhtään mitään, jos sen hinta on reilusti muualla tuotettua kalliimpaa. Kotimaisen tuotannon suosiminen ei riitä, jos ostovoima ja viennistä saadut tulot romahtavat täysin. Korkea verotus syö lisäksi kansainvälisten yritysten kiinnostusta markkinoilla, jolloin hekin nostavat hintojaan, jos ylipäätänsä ovat tällöin edes kiinnostuneita Suomen pienistä markkinoista.

Eläkeläisistä ja erityisesti vanhuksista huolehditaan niin huonosti, että tällä saralla olisi säästöjen sijasta tarve lisätä rahoitusta merkittävästi. Kun tahto puuttuu, puuttuu myös toimet. Mätiä rakenteita ei päälle maalaamalla korjata, vaan tarvitaan purku ja rakennus.

Ikävin valinta, joka edessämme valitettavasti odottaa, on kummasta olemme valmiita tinkimään; eläkkeistä vai kilpailukyvystä. Helppoa, yksiselitteistä vastausta ei ole, joten kompromissi kahden välille on löydyttävä. Kummankin heikentäminen saattaa kuitenkin johtaa osiensa summaa suurempaan tappioon, mutta tähän ei taida löytyä vaihtoehtoja.