SM-liigan pelaajille ja yritysten johtajille maksetaan liikaa palkkaa, jonka seurauksena näille ollaan vaatimassa palkkakattoa. Kaikki tietävät ammattiurheiluun ja yritysjohtajuuden imagoon kuuluvan saumattomasti tietynlainen huolettomuus maallisesta mammonasta.
Palkkaa ei makseta varsinaisesta henkilökohtaisesta työstä, koska joukkueurheilussa ja yritystoiminnassa tulos on aina sidonnainen koko henkilöstön panostukseen yhteisten maalien saavuttamiseksi. Tämä on kaunis tapa sanoa, että kukaan ei ole vastuussa mistään. Maalivahti ja talouspäällikkö voi aina vedota muiden heikkoon suoritukseen, eihän yksi henkilö voi ihmeitä tehdä. Palkkaneuvotteluissa taas ei ihmeidentekijän tason alle suostuta, ovathan omat tilastot täydellisiä, joukkue vaan ei ollut tarpeeksi dynaaminen.
Täydellisessä maailmassa palkat määräytyisivät ansioiden mukaan, eli ne olisivat tulossidonnaisia. Kohtuuttoman palkan neuvotteleminen olisi mahdotonta, koska maksu olisi sidottu nettotaseeseen. Eihän ihmiset maksa verojakaan ennalta määrätyn summan verran vaan ainoastaan prosentuaalisena osuutena ansaitsemastaan. Tietysti peruspalkkaa yritykset ja joukkueet voisivat maksaa kaikille pelureilleen, mutta lisäansioita ei pitäisi taata ilman tuloksia. Menestyksen nälkää on turha ruokkia etukäteen, ennen kuin on ehditty pukukopissa vetämään työasua niskaan. Sehän on aivan sama miten sitä työaikansa käyttää, kun palkka rapsahtaa tilille joka tapauksessa.
Ei tarvitse lukea Adam Smithin taloustieteen perusteita ymmärtääkseen yrityksen tai urheiluseuran olevan kykenevä maksamaan palkkoja vain nollataseeseen asti. Kun aletaan vajota miinuksen puolelle, on organisaatio jatkossa vain entistä heikommassa asemassa. Tällöin lyhyen tähtäimen hyöty aiheuttaa konkurssin pitkässä juoksussa.
Palkkakatto on vähän kuin lasten nokkamuki - jos ei itse osaa annostella, kaatamatta kaikkea syliin, pitää keksiä muita keinoja rajoittaa valuminen Kankkulan kaivoon. Rajoitukset voivat olla toimivia, mutta huolestuttavaa on nähdä miljoonien liikevaihtoa pyörittävien tarvitsevan nokkamukia selvitäkseen. Huoli kirkkaimpien tähtien menettämisestä on aiheellinen, jos palkkoja alennetaan. Tämä saattaa kuitenkin olla vain oiva osoitus siitä, että pelaajia on yritetty ostaa omaa sarjatasoa korkeammalta.
Palkkaa ei makseta varsinaisesta henkilökohtaisesta työstä, koska joukkueurheilussa ja yritystoiminnassa tulos on aina sidonnainen koko henkilöstön panostukseen yhteisten maalien saavuttamiseksi. Tämä on kaunis tapa sanoa, että kukaan ei ole vastuussa mistään. Maalivahti ja talouspäällikkö voi aina vedota muiden heikkoon suoritukseen, eihän yksi henkilö voi ihmeitä tehdä. Palkkaneuvotteluissa taas ei ihmeidentekijän tason alle suostuta, ovathan omat tilastot täydellisiä, joukkue vaan ei ollut tarpeeksi dynaaminen.
Täydellisessä maailmassa palkat määräytyisivät ansioiden mukaan, eli ne olisivat tulossidonnaisia. Kohtuuttoman palkan neuvotteleminen olisi mahdotonta, koska maksu olisi sidottu nettotaseeseen. Eihän ihmiset maksa verojakaan ennalta määrätyn summan verran vaan ainoastaan prosentuaalisena osuutena ansaitsemastaan. Tietysti peruspalkkaa yritykset ja joukkueet voisivat maksaa kaikille pelureilleen, mutta lisäansioita ei pitäisi taata ilman tuloksia. Menestyksen nälkää on turha ruokkia etukäteen, ennen kuin on ehditty pukukopissa vetämään työasua niskaan. Sehän on aivan sama miten sitä työaikansa käyttää, kun palkka rapsahtaa tilille joka tapauksessa.
Ei tarvitse lukea Adam Smithin taloustieteen perusteita ymmärtääkseen yrityksen tai urheiluseuran olevan kykenevä maksamaan palkkoja vain nollataseeseen asti. Kun aletaan vajota miinuksen puolelle, on organisaatio jatkossa vain entistä heikommassa asemassa. Tällöin lyhyen tähtäimen hyöty aiheuttaa konkurssin pitkässä juoksussa.
Palkkakatto on vähän kuin lasten nokkamuki - jos ei itse osaa annostella, kaatamatta kaikkea syliin, pitää keksiä muita keinoja rajoittaa valuminen Kankkulan kaivoon. Rajoitukset voivat olla toimivia, mutta huolestuttavaa on nähdä miljoonien liikevaihtoa pyörittävien tarvitsevan nokkamukia selvitäkseen. Huoli kirkkaimpien tähtien menettämisestä on aiheellinen, jos palkkoja alennetaan. Tämä saattaa kuitenkin olla vain oiva osoitus siitä, että pelaajia on yritetty ostaa omaa sarjatasoa korkeammalta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti