Tony Halme on itsemurhansa jälkeen herättänyt monissa valtavaa tunnekuohuntaa, kun Kaarina Hazard kirjoitti Iltalehdessä vähemmän ylistävää tekstiä entisestä showpainijasta. Ennätysmäärä valituksia on kolahtanut Julkisen sanan neuvoston postiluukkuun, ja netissä keskustelupalstat pursuavat aiheeseen liittyvistä kirjoituksista. Lukuisat kirjoittajat vähättelevät Halmeen huume-, alkoholi- ja asesekoiluja, painottaen mieluummin menestymisiä. Toiset taas pitävät sekoilua olennaisena osana kokonaiskuvaa. Kuolleista ei saisi puhua pahaa, mutta yhtä lailla rääväsuisen sekakäyttäjän kanonisointi ärsyttää monia.
Kultaista keskitietä ei tunnu aihepiiriä käsiteltäessä löytyvän. Suomen historian ensimmäinen senaattori sai aikanaan valtavan äänivyöryn, jonka avulla paikka eduskunnasta löytyi. Aikaisempaan tilanne muuttui radikaalisti, koska nyt Halme ei ollut enää showpainija, gladiaattori, nyrkkeilijä, kirjailija tai laulaja. Senaattori Arkadianmäellä oli nyt kansanedustaja. Aikaisemmin urallaan Halme oli varmasti tottunut monenlaisin hansikkaisiin, mutta kansanedustajia ei Suomessa ainakaan silkkisin kintain kohdella. Politiikan kehään astuttaessa säännöt ovat selvät: kansa määrää ja edustaja vikisee. Ellei tämä asetelma sovi, voi suunnata vain exit-merkkiä kohti.
Viina, steroidit, amfetamiini ja aseelliset selkkaukset olivat kaikilla mittapuilla melko heikkoa edustustyötä, varsinkin lainkuuliaisuuteen ja huumeidenvastaisuuteen vedonneelta edustajalta. Omassa kehänurkkauksessa saattoi olla paljon tukijoita, mutta kehätuomarin virkaa hoiti koko kansa. Laittomat otteet johtavat usein kurinpitotoimiin, jopa ottelun jälkeen, aivan kuten kävikin. Osa juhlii poistunutta voittajaa, mutta toiset muistavat vain epäurheilijamaisen käytöksen. Kaikki näkivät ottelun omalta istumapaikaltaan, mutta samaa ottelua kaikki seurasivat. Lopputuloksesta kukaan ei ole eri mieltä, ainoastaan ottelun vaiheista on vaihtelevia näkökantoja.
3 kommenttia:
Kaarinan kolumni oli mauton ja hyvän tavan vastainen. Yleensähän vainajille - tai lähinnä näiden omaisille - on ollut tapana antaa lyhyt rauhoitusaika ennen pahan puhumista. Mihin lie tapa perustuu, mutta kai se aika laajalle levinnyt tapa on.
Ei toki tarkoita sitä, etteikö vainajista voisi kirjoittaa kuinka rankkaa kolumnia tahansa, mutta reaktio on tietysti odotettu ja varmasti tässä tapauksessa myös myynnillisesti etukäteen hyväksi todettu. Todennäköisesti JSN:ltä ei tule langettavaa päätöstä. En tosin tiedä voiko vainajan kunniaa loukata haukkumalla, mutta ainakaan epämiellyttävien totuuksien kirjaamisessa paperille ei pitäisi olla mitään moitittavaa.
Saattaa aika pitkälti pohjata Julkisen sanan neuvoston päätös siihen, että tiettävästi kukaan Halmeen omaisista ei ole osallistunut kenenkään itkuvirteen.
Edesmenneen tasavallansenaattorin äiti on tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle, joten asia tullaan jopa käsittelemään.
Mielenkiintoisen päätöksestä tekee se, että nyt punnitaan saako tekstin sisältöä tulkita yksittäisten komponenttien valossa vai voiko kirjoittaja piiloutua oman tekstinsä taakse, kuten Eiran tohtori.
Jokainen sisälukutaitoinen ymmärtää Hazardin kirjoittaneen kolumnin kellastuneen lehdistön näkökulmasta, mutta ongelma onkin pelkästään kolumnin väitetty loukkaavuus, vaikka se kritisoi lehdistön raadollisuutta.
Missä on Jussi Halla-ahoa puolustanut sananvapauden rintama? Hiljaista porukkaa!
Lähetä kommentti