Valelääkäreitä on viime aikoina putkahdellut esiin kuin sieniä sateella. Terveyskeskuksista käytetty haukkumanimi arvauskeskus on osoittautunut melko osuvaksi nimitykseksi. Hoitoa hakevien potilaiden tilanteen selvittäminen on kiireen keskellä ymmärrettävästi melko vaikeaa, kun prognoosi paikalla olevan henkilökunnan tilasta saattaa itsessään olla kriittinen. Pelkän stetoskoopin ripustaminen kaulaan tekee nykyään kenestä tahansa lääkärin, joten univormun aitous muissakin ammateissa pitäisi herättää nykyistä enemmän kyseenalaistamista.
Julkisissa kulkuvälineissä tarkastajaksi saattaa ilmoittautua siviilipukuinen henkilö, jolta saattaa löytyä epämääräinen lappu, jollaista et ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Kotiisi saattaa pyrkiä sähkömies, putkimies, palomies, televisiolupatarkastaja tai jokin muu ammatinedustaja, joksi kuka tahansa voi tekeytyä. Jopa valepoliisina on Suomessa esiinnytty. Käytännössä siis kuka tahansa voi omaksua jonkin roolin, jonka avustuksella tämä pyrkii laittomasti saamaan henkilötietoja, tilitietoja tai pääsyä käsiksi pöytähopeisiin.
Kotiin pyrkiviä huijareita ei tarvitse koskaan päästää sisälle, mutta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tilanne on päinvastainen, huijareiden odottaessa sisälle pyrkiviä. Valelääkäreihin on paljastumisen jälkeen suhtauduttu melko kevyesti, koska nämä eivät tiettävästi ole aiheuttaneet suurempia tuhoja. Millä mittarilla tietämättömyyden tuhot mitataan, kun hallintoportaan tietämättömyys asioista on perustana valelääkärien työllistämiselle? Tiettävästi ei tiedetä tuhoista.
Motiivina, ainakin Karkkilassa toimineen valelääkärin kohdalla, oli raha. Potilaiden terveydellä uhkapelaavien kohdalla on yksi kysymys yli muiden: kuinka pitkälle valelääkärit menisivät välttääkseen kiinnijäämisen?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti