Helsingin kaupunginvaltuustossa syntynyt kohu aloitteesta koulujen viikoittaisesta kasvisruokapäivästä on oiva osoitus poliittisesta fanatismista, jolle keksitään mitä ihmeellisempiä puolustuksia. Aikuiset ihmiset vertasivat, kirkkain silmin ja oletettavasti ainakin suurin osa ilman psyykelääkitystä, kasvisruokapäivää kouluissa äärikommunistiseen aatteeseen.
Ihmisen täytyy olla melkoinen vihannes kokeakseen kasvikset uhkana. Kun puheenvuorot siirtyvät niin lapselliselle tasolle, että into piukeana, hymysuin, ollaan valmiita vastustamaan ruusukaalin syömistä itsemurhalla, voimme syystä olla huolissamme kunnallisvaltuutettujen henkisestä hyvinvoinnista. Estradille nousi kaupunginvaltuustossa melkoinen kavalkadi porkkanakriitikkoja, joiden mielestä kasvisruoka on ideologinen aate. Mitä ideologiaa mahtaa edustaa hernekeitto, jota minunkin koulu(i)ssa viikoittain tarjottiin? Ehkä kyse on ylijumala Thorin palvomisesta, koska hernekeittopäivä on yleiskansallisesti torstai. Puurokin tarjottiin aina ilman lihaa. Pinaattilettujenkaan takia en muista yhtään itsemurhaa tai sellaisen yritystä. Huomattavasti selkeämpää ideologioiden tuputtamista muistan yksittäisiltä opettajilta, jotka päästivät suustaan lukuisia asiattomuuksia. Monasti asenteet ja ideologiat ilmenivät osana inhimillistä vuorovaikutusta, mutta kyllä "käännytystyötäkin" tehtiin. Ruokalassa oppilaille tuputetaan kyseenalaista oppia, jos kasvisruokapäivä on tähän ideologiaan sopimaton. Miten se ei ole ideologia, että kasvisruoka on ehdoton ei?
Kaupunginvaltuustossa pääsi jopa sellainen aivopieru, että päivittäin kouluissa tarjottava kasvisvaihtoehto on kansainvälisessä vertailussa luksusta. Taitaa se kasvisruoka olla kansainvälisesti melko yleistä, lihan ollessa vähemmän arkinen.
En ole kasvissyöjä, mutta ihan ilman ideologiaa minäkin syön kasviksia. Olen syönyt jopa kokonaisia aterioita ilman lihaa, toistuvasti. En ole sairastunut stalinismiin enkä vainoharhaisuuteen. Totalitarismin ja paranoian merkkejä osoittavat mielestäni paremminkin ne, jotka pelkäävät kasvisruokapäivästä syntyviä apokalyptisiä seuraamuksia. Aloitteen synnyttämät puheenvuorot ovat paljastaneet Suomesta löytyvän vakaumuksellisia kasvisruuan vastustajia. Heidän ideologiansa ei näytä sallivan pienintäkään hairahdusta lihansyönnin polulta. Dinosaurukset kuolivat aikaa sitten, mutta fossiileja näyttää löytyvän edelleen.
1 kommenttia:
Vielä kun joku järkevästi perustelisi miksi ruokailussa ei voi tarjota vaihtoehtoja. Tähänkin pätee se konservatismin perussääntö, että sellaista, mikä ei ole rikki ei myöskään kannata korjata. Esimerkiksi päivittäinen kasvisvaihtoehto oli järkevä muutos vanhaan systeemiin. Se oli perusteltavissa koska se oli parannus vallitsevaan järjestelmään. Paluu takaisin vaihtoehdottomuuteen puolestaan on nykyisen systeemin huonontamista.
Siitähän on jo yli vuosikymmen kun viimeksi on kouluruokaa tullut syötyä ja niinpä joudun tässä kuulopuheiden varassa elämään. Aiheesta luettuani olen kuitenkin saanut sellaisen kuvan, että kun runsas kaksi vuotta sitten päätettiin kaikissa Helsingin kouluissa ottaa käyttöön päivittäinen kasvisvaihtoehto, siirryttiin samalla pois siitä meidän kokemasta mallista, jossa todella oli joskus ihan spontaaneja kasvisruokapäiviä. Nykyään siis ilmeisesti on koulussa aina tarjolla sekä seka- että kasvisvaihtoehto, eikä kasvisruoan nauttiminen vaadi enää rekisteröitymistä kasvissyöjäksi.
Pyörittelee tätä asiaa miten päin tahansa ei kyse ole mistään muusta kuin ideologiasta. Järkiperusteita ei vaihtoehdottomuudelle ole. Koko hankehan oli Suomen vegaaniliiton masinoima ja on aivan turha kuvitella, että kyseinen organisaatio tyytyisi nyt saatuun voittoon. Toki voi olla, että sitä toista viikottaista pakollista kasvisruokapäivää ei enää hyväksytäkään, mutta toisaalta pitäisin outona jos samat ihmiset eivät äänestäisi pyydettäessä myös sen puolesta. Tismalleen samat perustelut nimittäin kelpaisivat, ei tarvitsisi kuin päivämääriä muuttaa.
Lähetä kommentti