Terroristi, vapaustaistelija, vai kummatkin?

Terrorismista puhutaan nykyään jatkuvasti kaikissa medioissa. Termi on yleistynyt niin voimakkaasti, että se voidaan liittää lähes mihin tahansa. Myös maailmanlaajuinen taistelu ”terrorismia” vastaan on joidenkin mielestä mahdollista siitä huolimatta, että tämä ”taistelu” on itsessään terrorismia. Terroristeilla ei ole nykymaailmassa poliittisia motiiveja, vaan he ovat vain puhtaasti pahoja, aivan kuten James Bond -elokuvien juonivat multimiljonäärit.

On muistettava, että on ollut olemassa myös muitakin termejä terroristeiksi kutsutuille. Pohjois-Irlantilainen terrorismi tuli Euroopassa melko tutuksi ihmisille, koska siitä uutisoitiin mittavasti vuosikymmeniä. Terrorismi oli kuitenkin Pohjois-Irlannissa termi, johon hyvin harva poliittinen taho hyväksyi omien toimiensa liitettävän. Vapaustaistelijoita löytyi kyllä joka suunnasta. Syy tähän on melko ilmeinen. Terroristiksi leimaaminen on erittäin tehokas tapa oikeuttaa ihmisoikeusrikkomuksia, koska väkivaltaan vastaaminen kovemmalla väkivallalla on jonkin ihmeen takia loogista. Tämän ei uskota kehittävän väkivallan kierrettä, vaikka toistaiseksi näin on aina tapahtunut.

Terrorismin määritteestä ei juurikaan löydy yhteisymmärrystä, koska termi elää ja on äärimmäisen subjektiivinen. Wikipediasta löytyy englanniksi hyvä artikkeli termin monitahoisuudesta. Separatistinen, nationalistinen, poliittinen, uskonnollinen sekä valtion harjoittama terrorismi ovat kaikki hyvin erilaisia luonteeltaan, eivätkä välttämättä sisällä konkreettisia väkivallantekoja. Väkivallan uhkaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi pidetään laaja-alaisesti osana poliittista terrorismia. Valtion piittaamattomuus kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista sekä sotilaalliset iskut maan rajojen sisä- ja ulkopuolella asettavat valtiota arvostelevat uhan alle. Valtion harjoittamasta terrorismista on John Pilger kirjoittanut todella hyvän artikkelin, johon tässä linkki.

Israel on taas viime aikoina kerännyt palstametrejä ihmisoikeusrikkomuksillaan. Kollektiinen kostaminen on Israelin harjoittama tapa, jolla se vastaa palestiinalaisten vastarintaan Israelin miehitykselle. Israel tekee siis kostoiskuja siviiliväestöön, koska sen laiton miehitys ei sovi palestiinalaisten pirtaan. Kostot kohdistuvat jo terminologian mukaan siviiliväestöön, koska eiväthän ne muuten olisi kostoiskuja. Vastatoimet olisivat jotakin muuta. Palestiinalaisten vastarinnan kutsuminen terrorismiksi on melko erikoista, koska näihin terroritekoihin vastataan terrorismilla. Olisiko tällöin sota tarkempi termi? Varsinkin, kun Israel ei tunnusta edes omia rajojaan.

Terrorismin kutsuminen terrorismiksi, koska terroristit tekevät terroritekoja on vain todellisten asioiden hautaamista subjektiivisen ja latautuneen termin alle. Kaiken terrorismin takana on motiiveja, joiden käsittely on huomattavasti rakentavampaa, vaikkakin hankalampaa kuin sormen osoittelu suuntaan ja toiseen. On aivan sairasta, kun ihmiset kritisoivat itsemurhapommittajaa, eivätkä hetkeksikään pysähdy miettimään tämän motiiveja. Jokin on vialla, kun ihminen lopettaa oman elämänsä ja pyrkii viemään muita mukanaan. Tämä ei ole kenenkään ensimmäinen vaihtoehto käsitellä asiaansa, vaan tällöin ovat muut vaihtoehdot varmasti jo käyty läpi. On lapsellista suhtautua terrorismiin yksinkertaistamalla asioita ja jättämällä terroritekoihin johtaneet syyt sivuun. Terroristeiksi syytetyt Nelson Mandela ja Ernesto Guevara ovat monien mielestä edelleen syyllisiä, mutta heidän taistelunsa on hyvä esimerkki siitä, kuinka terroristi voi olla myös samanaikaisesti vapaustaistelija. Poliittisten ja nationalististen ideologioiden ajajina näitä kahta vaikuttajaa ei voi sivuuttaa, koska he onnistuivat kirjoittamaan historiaa. On kuitenkin fakta, että kumpikin oli aikanaan terroristi ja teki terroritekoja, terroristijärjestöissä.

Nykypäivänä on ilmeisesti liian monimutkaista ajatella vapaustaistelijoiden, separatistien ja muiden vastarintaliikkeiden omaavan minkäänlaisia tavoitteita, koska tekojen motiiveista ei juurikaan julkisuudessa sanan säilä löydä osumakohtaa. Medioilla on myös suuri vastuu uutisoinnissa, koska terroristiksi kutsuminen on äärimmäisen helppoa, mutta neutraalia se ei ole. Vanha Pohjois-Irlantilainen sanonta/vitsi onkin; miten erottaa vapaustaistelijan terroristista? Vapaustaistelija on (meidän) omalla puolella.