Helsingin Sanomat kirjoitti 19.1.2009 Suomessa olevan pienituloisia jo yli 700 000. Köyhyysrajan alapuolelle jääviä on siis koko ajan enemmän. Viime vuonna kasvua edellisvuoteen oli lähes kolmetoista prosenttia. Myös köyhien osuus koko kansasta on yli kolmetoista prosenttia. Raa'alla matematiikalla laskettuna joka seitsemäs suomalainen elää siis köyhyysrajan alapuolella.
Talouden taantuma, irtisanomiset ja lomautukset eivät ole kovinkaan positiivisia merkkejä. Väestön ikääntyminen saattaa tehdä tilaa työmarkkinoille, nuorten periessä eläkkeelle siirtyvien paikat. On kuitenkin vaarana, että moni työ tulevaisuudessa jää automaation ja ulkoistamisen jyräämäksi. Uusia työmuotoja luonnosllisesti syntyy entisten tilalle, mutta kokonaisuutta ajatellen valtavia ongelmia on silti odotettavissa. Opiskelijat, jotka nykyisellään eivät lukeudu köyhyysrajan alapuolella eläviin, saattavat tulevaisuudessa työllistyä hyvinkin, mutta tällä hetkellä tilanne on heikko. Eläkeläiset ovat kuitenkin ryhmä, jonka suuruus saattaa lähitulevaisuudessa tulla yllätyksenä, vaikka väestörakenne on ollut tiedossa koko ajan.
Köyhyysrajan alapuolelle jää nykyisellään joka seitsemäs, joka on mielestäni kohtuuttoman suuri luku. Yksi varma lääke köyhyyden parantamiseksi olisi verotuksen järkeistäminen ja selkeyttäminen. Muiden muassa eläkkeestä ja sosiaalituista maksetaan veroa, joka vääristää niiden suuruuden. Tuloluokkien määrittelyssä ei saisi koskaan puhua bruttolukuja käyttäen, koska nämä eivät perustu todellisuuteen. Kaksi euroa ei ole kaksi euroa, jos se on vain yksi euro. Veron maksaminen eläkkeestä on järjetöntä, koska tuloveron perimmäisiä tarkoituksia on taata palkansaajille eläke. Myös valtion myöntämien tukien verottaminen valtiolle takaisin tuntuu jossain määrin erikoiselta. Tuen verottaminen rinnastaa saadun avustuksen perverssillä tavalla tuloksi, ja vääristää statistiikkaa. Uskoihan entinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma opintotuen olevan noin tuhat euroa kuukaudessa. Onhan se, jos laskee naapurin Mustin koiraveron (maksimissaan 50 euroa), kertoo sen Aku Ankan auton rekiserinumerolla (313) ja jakaa viidellätoista.
Perustulon sijasta voitaisiin Suomessa ottaa käytäntöön verotuksen alaraja. Tarkoitan tällä sitä, että köyhyysrajan alapuolelle jäävästä tulosta (nykyisellään yhden hengen talous 13 100 euroa vuodessa) ei perittäisi veroa lainkaan. Näin pienituloiset saisivat ainakin jokaisen euronsa suoraan käyttöön, eikä byrokratian karhu laittaisi niitä omaan lompakkoonsa. Tämä olisi siis rehellistä verotusta, joka edellyttäisi valtiolta halua vähentää köyhyyttä maassa. Jos verotuksen tarkoituksena on luoda hyvinvointivaltiota, ei verotuloja voida ottaa niiltä, jotka jäävät tämän seurauksena pahoinvointivaltioon.
1 kommenttia:
Tuli tuosta vielä pieni lisäajatus mieleen, että turhaa byrokratiaa voitaisiin varmaan karsia monessakin kohteessa ihan sillä ajatuksella että kenenkään ei tarvitsisi maksaa veroja muusta kuin 13100 euroa ylittävältä osalta vuosituloissa? Esimerkiksi työttömät, sosiaalitukien piirissä olevat, ihmiset joilla on suuret erot tuloissa vuosittain jne.
Lähetä kommentti