Ydinvoiman vastustamisesta

Luonnonsuojelijoiksi itseään nimittävät vastustavat ydinvoimaa vielä tietoisuuden aikakautena. Sähköä voidaan tietysti tuottaa monella tavalla, mutta ydinvoima tuntuu olevan tehokkuudessaan muita vaihtoehtoja edullisempi. Edullisuus on kuitenkin kysymys, josta voidaan olla montaa mieltä. Pelottelemalla tulevaisuuden sukupolvien maksavan nykyisistä päätöksistä ydinvoiman suhteen on hyvä argumentti. Se ei kerro asiasta yhtään mitään, mutta syyllistää aktiivisen päätöksenteon.

Maailmalla käytetään ydinvoimaa sähköntuottamisen ensisijaisena muotona. Suomellakin on jo ydinvoimaloita käytössään, joka tarkoittaa ydinjätteen tuottamista nykyisellään. Jos meillä olisi enemmän reaktoreita, tuottaisimme luonnollisesti enemmän jätettä. Tämän ongelman ydintä en kuitenkaan oikein pysty käsittämään. Koska ydinjäte joudutaan säilömään melko syvälle peruskallioon, miksi sen määrä on jonkinlainen kynnyskysymys? Eiköhän se ole aivan sama onko jätettä nykyiseen verrattuna 25% prosenttia enemmän. Todennäköisesti jätteen määrä on täysin samantekevää kokonaisuutta ajatellen, koska pienikin määrä jätettä vaatii aivan yhtä suuret varotoimenpiteet säilömisessä kuin suurempikin määrä. Kysymys taitaakin olla pääasiassa moraalinen.

Suomi voisi tietysti luopua kokonaan ydinvoimasta ja tuottaa energiaa hamstereiden polkemilla juoksupyörillä. Tämän vaihtoehdon ekologisuus saisi varmasti jokaisen propellipään pomppimaan innosta. Ongelmaksi jäisi vain muu maailma, joka jatkaisi omaa kurssiaan. Hamsterit saisivat varmasti kiitosta, mainetta ja kunniaa kansainvälisellä tasolla, mutta ydinvoimalat Suomen rajojen ulkopuolella jatkaisivat puksuttamista täydellä teholla. Näin Suomi saisi oikeuden moraaliseen ylemmyyteen ja voisimme paheksua muiden maiden järjetöntä saastuttamista. Sormella osoittelun iloa ei pilaisi mikään.

Ymmärtämällä olevamme osana suurempaa kokonaisuutta, hyväksymme muiden maiden vaikuttavan meidän omaan ympäristöömme. Emme elä tyhjiössä. Tarvitsemme sähköä, vaikka voisimme tietysti elää ilmankin. Ihmiset ovat eläneet vuosituhansia ilman sähköä. Koska päätöksemme elää sähköisessä aikakaudessa on jo tehty aikoja sitten, on turha nyt miettiä mahdottomuuksia, joille ei yksinkertaisesti löydy kannatusta. Ydinvoimalle ei löydy lyhyellä aikajänteellä varteenotettavia vaihtoehtoja. Tuulivoiman ja muiden puhtaiden energiamuotojen kehitys on varmasti ensisijaisen tärkeää pidemmällä tähtäimellä. Nyt on kuitenkin elettävä tässä hetkessä ja todellisuudessa, jolloin vaihtoehtoja ei voida etsiä jostakin toisesta ulottuvuudesta. Muut maat jatkavat ydinvoiman hyödyntämistä, eikä Suomen osuus kokonaisuudessa ole millään muotoa merkittävä.

Populismi, jossa tunne ylittää järjen, on poliittisella tasolla äärimmäisen pelottavaa. Ideologiat paremmasta huomisesta ovat luonnollinen osa ihmiskunnan ajattelua, mutta järki kertoo meille kuuluvat lainalaisuudet. Jos päätöksenteko poliittisella tasolla ei ota ensisijaisesti järjen ääntä kuuleviin korviinsa, olemme tilanteessa, jossa koko yhteiskunta on vaarassa. Asioiden punnitseminen vaatii järkeä. Vastustamalla jotakin ilman argumenttia varteenotettavasta vaihtoehdosta on moraalitonta. Mikäli ydinvoimaa vastustetaan vain periaatteen vuoksi, on syytä miettiä millaisessa maailmassa eletään, jos järjen ääni jätetään tietoisesti toissijaiseksi.

Onko ydinvoimalla tuotetun sähkön myynti ulkomaille moraalittomampaa kuin ostaa sitä muualta? Järki sanoo taloudelle olevan kannattavampaa myydä, koska tällöin siitä ei joudu maksamaan. Ylituotanto on kansantaloudellisesti ollut historiallisesti aina parempi vaihtoehto kuin olla riippuvainen muiden maiden tuotannosta. Tällöin taloutta johdetaan aktiivisen päätöksenteon periaatteella. Jos jättäydytään passiiviseen asemaan, on muiden maiden päätöksiä kyseenalaista arvostella.

Suomalaiseen politiikkaan kuuluu hyvin olennaisena osana vastustaminen. Harvoin kukaan kannattaa kovaan ääneen mitään. Vastustaminen on kannattamista helpompaa ja populistisempaa, koska kansa ei juurikaan tunnu vaativan vastustajilta perusteita.