Suomessa äänestetään jälleen EU:ssa Suomea edustavista. Puoluiden ja ehdokkaiden kirjo on melko laaja, joka kertoo ihmisten vaihtelevasta suhtautumisesta Euroopan unioniin. Populistisimmat ehdokkaat jopa saarnaavat vakavalla naamalla unionista eroamisesta. Toiset keskittyvät taas kehittämään tulevaisuutta voimassa olevien lainalaisuuksien näkökulmasta.
Erityisen likaisena pidän EU:sta eroamisen ehdottamista, jos vaihtoehtona on jäädä täysin ulkopuolelle länsimaista. Mitään vaihtoehtoa eivät nämä EU:n vastustajat vakavasti kykene tarjoamaan nykyiselle talousliitolle.
Tuonti ja vienti EU:n sisällä on verotonta, mutta ulkopuolella kustannukset nousevat huomattavasti, joka ei välttämättä ole maan taloutta kaatava tilanne, mutta yritysten kohdalla maksut olisivat kriittisiä. Maahantuonti vaikeutuisi, jolloin muiden muassa elintarvikkeiden hinnat nousisivat nykyisestä vähintään puolitoista kertaa tuontiveron verran kilpailun heikentyessä. Myös nykyiset hinnat nousisivat jo ilman verotusta, koska maahantuonti vähenisi välittömästi. Pahimmillaan elintarvikkeiden hinnat tuplaantuisivat tai triplaantuisivat, jolloin matalimmat tuloluokat eivät kykenisi edes ostamaan ruokaa.
EU:sta eroaminen johtaisi välittömästi yritysten muuttamiseen Euroalueelle, jossa edut olisivat paremmat ja kulut pienemmät. Näiden yritysten joukkoon kuuluisi eräs jättimäinen matkapuhelinvalmistaja. Viimeistään tällöin romahtaisi Helsingin pörssi. Tuhannet ja taas tuhannet työttömät saattaisi jo nykyisellään heikossa jamassa olevan valtion syöksykierteeseen, jossa 1970-luvun taloustilanne vaikuttaisi loistavalta.
Maataloutta pitäisi Suomessa pyörittää tuottavasti ilman EU:n tukia. Tämä tarkottaisi valtavaa maatalouden ylituotantoa, jotta kotimaisen kysynnän lisäksi voitaisiin kilpailla hinnalla muun maailman kanssa. Omavaraistalous olisi vaihtoehtoisesti tietysti mahdollinen, mutta tällöin Suomi muistuttaisi hyvin läheisesti kommunistista Kuubaa. Ulkomaisista tuotteista olisi turha haaveilla, koska valuutallamme ei olisi omavaraistaloutemme takia minkäänlaista arvoa. Niinkin alkeellista asiaa kuin C-vitamiinia saisi etsiä kissojen ja koirien kanssa, kun kaupoissa ei olisi hedelmiä.
Elämä talousliitossa on aina tosiasia. Liittolaiset on jossain määrin valittavissa, mutta kaikilla demokraattisilla mailla on aina ollut kansainväliset kauppasuhteet. Näin varmistetaan oman talouden kestävyys ja valuutan arvo. Äänestäjät päättävät mihin suuntaan olemme valmiita kääntymään, mutta puoli on valittava.
Kenen riveissä seisot, kenen lippua kannat? Jos jonkun liittolaisen riveissä on seisottava, onko Euroopan unionille olemassa parempi vaihtoehto?
Erityisen likaisena pidän EU:sta eroamisen ehdottamista, jos vaihtoehtona on jäädä täysin ulkopuolelle länsimaista. Mitään vaihtoehtoa eivät nämä EU:n vastustajat vakavasti kykene tarjoamaan nykyiselle talousliitolle.
Tuonti ja vienti EU:n sisällä on verotonta, mutta ulkopuolella kustannukset nousevat huomattavasti, joka ei välttämättä ole maan taloutta kaatava tilanne, mutta yritysten kohdalla maksut olisivat kriittisiä. Maahantuonti vaikeutuisi, jolloin muiden muassa elintarvikkeiden hinnat nousisivat nykyisestä vähintään puolitoista kertaa tuontiveron verran kilpailun heikentyessä. Myös nykyiset hinnat nousisivat jo ilman verotusta, koska maahantuonti vähenisi välittömästi. Pahimmillaan elintarvikkeiden hinnat tuplaantuisivat tai triplaantuisivat, jolloin matalimmat tuloluokat eivät kykenisi edes ostamaan ruokaa.
EU:sta eroaminen johtaisi välittömästi yritysten muuttamiseen Euroalueelle, jossa edut olisivat paremmat ja kulut pienemmät. Näiden yritysten joukkoon kuuluisi eräs jättimäinen matkapuhelinvalmistaja. Viimeistään tällöin romahtaisi Helsingin pörssi. Tuhannet ja taas tuhannet työttömät saattaisi jo nykyisellään heikossa jamassa olevan valtion syöksykierteeseen, jossa 1970-luvun taloustilanne vaikuttaisi loistavalta.
Maataloutta pitäisi Suomessa pyörittää tuottavasti ilman EU:n tukia. Tämä tarkottaisi valtavaa maatalouden ylituotantoa, jotta kotimaisen kysynnän lisäksi voitaisiin kilpailla hinnalla muun maailman kanssa. Omavaraistalous olisi vaihtoehtoisesti tietysti mahdollinen, mutta tällöin Suomi muistuttaisi hyvin läheisesti kommunistista Kuubaa. Ulkomaisista tuotteista olisi turha haaveilla, koska valuutallamme ei olisi omavaraistaloutemme takia minkäänlaista arvoa. Niinkin alkeellista asiaa kuin C-vitamiinia saisi etsiä kissojen ja koirien kanssa, kun kaupoissa ei olisi hedelmiä.
Elämä talousliitossa on aina tosiasia. Liittolaiset on jossain määrin valittavissa, mutta kaikilla demokraattisilla mailla on aina ollut kansainväliset kauppasuhteet. Näin varmistetaan oman talouden kestävyys ja valuutan arvo. Äänestäjät päättävät mihin suuntaan olemme valmiita kääntymään, mutta puoli on valittava.
Kenen riveissä seisot, kenen lippua kannat? Jos jonkun liittolaisen riveissä on seisottava, onko Euroopan unionille olemassa parempi vaihtoehto?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti