Yleisradio Oy on keksinyt innovatiivisen tavan rahoittaa yritystä, jonka tulosvastuu on määrittämätön ja toimintatapa kilpailulainsäädännön valossa kyseenalainen. Kotimaiset ja ulkomaalaiset televisioyhtiöt tarjoavat asiakkailleen ohjelmia, joista nämä maksavat, koska ovat valinneet maksaa tällaisesta palvelusta. Yle taas ei kysy asiakkailtaan yhtään mitään. Televisiolupamaksuilla se on rahoittanut itse parhaaksi näkemänsä tarjonnan, jota sitten on saanut katsella, jos on persaus ja sarveiskalvo vain kestänyt.
Puolueettoman uutisoinnin tärkeydellä Yle on ratsastanut kaupallisten kanavien tultua pelikentälle. Tämä argumentti onkin aika ovelasti ladattu ase, koska kaupallinen mediahan ei voi tarjota puolueetonta uutisointia. Vai voiko sittenkin? Maailman suurin mediakonserni BBC on ainakin onnistunut olemaan uskottava, vaikka se osittain pyöriikin mainosrahoitteisesti. BBC kerää Isossa-Britanniassa televisiolupamaksua Ylen lailla, mutta tarjoaa mm. uutisointia maailmanlaajuisesti. Kyse on siis täysin kaupallisesta kanavasta. Uutisoinnin rahoitus ei ole siis kynnyskysymys, vaan itse uutisoinnin valvonta on ratkaisevassa asemassa.
Uutta kansalaisveroa Yleisradion Oy:n rahoittamiseksi on esitetty, ja auvoisasti unohdettu kaikki siihen liittyvät epäkohdat. Maksu on tarkoitus periä kaikilta talouksilta, jolloin yksilönvapaus ilmaiseen informaatioon rikotaan. Nykyisellään ilmaisia palveluntarjoajia kun löytyy pilvin pimein. Toisin oli vuonna 1926.
Ei tarvitse omistaa televisiota tai radiota joutuakseen mediaverotuksen uhriksi. Pelkkä asuinosoite riittää. Valtionbudjetista ei Yleisradion mediamaksua voi tietenkään ottaa, koska se olisikin päätöntä. Niin älytöntä toimintaahan ei valtio rahoita, vaikka yrityksen osake-enemmistön salkussaan kantaa. Rehellisyys maan perii, mutta mikä perii Yleisradion?
Puolueettoman uutisoinnin tärkeydellä Yle on ratsastanut kaupallisten kanavien tultua pelikentälle. Tämä argumentti onkin aika ovelasti ladattu ase, koska kaupallinen mediahan ei voi tarjota puolueetonta uutisointia. Vai voiko sittenkin? Maailman suurin mediakonserni BBC on ainakin onnistunut olemaan uskottava, vaikka se osittain pyöriikin mainosrahoitteisesti. BBC kerää Isossa-Britanniassa televisiolupamaksua Ylen lailla, mutta tarjoaa mm. uutisointia maailmanlaajuisesti. Kyse on siis täysin kaupallisesta kanavasta. Uutisoinnin rahoitus ei ole siis kynnyskysymys, vaan itse uutisoinnin valvonta on ratkaisevassa asemassa.
Uutta kansalaisveroa Yleisradion Oy:n rahoittamiseksi on esitetty, ja auvoisasti unohdettu kaikki siihen liittyvät epäkohdat. Maksu on tarkoitus periä kaikilta talouksilta, jolloin yksilönvapaus ilmaiseen informaatioon rikotaan. Nykyisellään ilmaisia palveluntarjoajia kun löytyy pilvin pimein. Toisin oli vuonna 1926.
Ei tarvitse omistaa televisiota tai radiota joutuakseen mediaverotuksen uhriksi. Pelkkä asuinosoite riittää. Valtionbudjetista ei Yleisradion mediamaksua voi tietenkään ottaa, koska se olisikin päätöntä. Niin älytöntä toimintaahan ei valtio rahoita, vaikka yrityksen osake-enemmistön salkussaan kantaa. Rehellisyys maan perii, mutta mikä perii Yleisradion?
2 kommenttia:
Iso-Britannian tv-lupa maksaa 142,5 puntaa eli vanhalla kurssilla n. 220 euroa ja nykykurssilla reilu 170 euroa, joten ei sekään kummoisempi ole mainoksista huolimatta. Toki tarjonta on laajempaa ja mielenkiintoista oli esimerkiksi Formula 1:sten ostaminen BBC:n ohjelmistoon.
Kuten kirjoitin, BBC kerää Isossa-Britanniassa televisiolupamaksua Ylen lailla, mutta tarjoaa mm. uutisointia maailmanlaajuisesti. Tämän lisäksi BBC:n kanavilla on mainontaa, jolla se rahoittaa toimintaansa. Yleisradion kanavilla ei ole mainontaa, joka toisi rahaa valtion pikku työmyyrille ja minimoisi kansalaisten taakan. Jos BBC kykenee toimimaan mainosrahoitteisesti, mikä estäisi saman Yleisradion kohdalla?
Lähetä kommentti