Nykypäivänä on vaikeaa olla kuulumatta erilaisiin sosiaalisiin medioihin, koska ihmisten erilaiset statukset virtuaalisessa todellisuudessa ovat luonnollisesti kauhean tärkeää tietoa kaikille 4253 kaverille, jotka päivystävät kotonaan 24/7 omalla koneellaan. Medioiden mobilisaatio on jopa tehnyt mahdolliseksi saumattoman yhteydenpidon kaikkiin maailman kansalaisiin, aivan joka ikisenä valveilla olon hetkenä. Sosiaalisuus on nyt lähes absoluuttista.
Sosiaalisia medioita on ollut vasta muutamia vuosia. Vanhemmat mediat ovat nykyään epäsosiaalisia, koska televisio, radio ja kaiken maailman painotuotteet ovat niin tysäriä, eli tuhatyhdeksänsataalukua. Nyt meillä on asiat paremmin. Mikään ei ole sosiaalisempaa kuin jok'ikisen liikkeen ilmoittaminen tutun tutun tuttaville, jotta he varmasti tietävät menemisesi ja tulemisesi. Varsinainen interaktiivinen kommunikaatio kasvokkain on tehty tarpeettomaksi, kun meillä on nyt mahdollista verkostoitua verkossa.
Media itsessään on mielenkiintoinen sana, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa viestintä tai vuorovaikutteen muotoa. Nykyisellään media ei kuitenkaan ole mitään, ellei se ole sosiaalinen. Käyttäjien luoma sisältö on rautaa, vanhat epäsosiaaliset mediat puuta. Television paheksunta on trendikästä, eikä kukaan katso mitään "realitypaskaa". Tosin katsojaluvut eivät kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteisiä, koska realitypaskaa tehdään aika pitkälti suurta kysyntää vastaavaksi. Televisiota siis katsotaan edelleen, epäsosiaalisuudesta huolimatta.
Realitypaskan suosio saattaa kuitenkin pohjata sen linkittymiseen sosiaalisten medioiden kanssa erittäin hyvin. Nyt interaktio 24/7 ei ole mahdollista vain tutun tutun tuttujen kanssa, vaan viestintää voi harjoittaa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Mahtava lisä muodostuu kyvystä vaikuttaa realitypaskan kulkuun äänestämällä plussia ja miinuksia. Kotisohvalla voi tuntea olonsa kuin Rooman keisariksi, joka peukalollaan päättää realitypaskahenkilön kohtalosta.
Sosiaaliset mediat saavat kuitenkin kyseenalaistamaan yksityisyyden ja sosiaalisuuden rajoja sekä merkitystä. Sosiaalisuus ei enää ole rajoittunutta varsinaiseen inhimilliseen käytännön vuorovaikutukseen, jossa ihmisten sosiaalinen interaktio tapahtuu kaikkia aisteja käyttäen, eikä hymiön muodostamiseen tarvita hiirtä tai näppäimistöä. Nykyään staattisen pikseliruudun katsominen ja statusten päivittäminen on moderneinta interaktiota. Osalle ihmisistä on täysin luonnollista jakaa koko elämä virtuaalimaailmassa, kun taas toisten elämässä ei ole halua tai tarvetta 24/7-virtuaalisuuteen. Mitä näille virtuaalirottarallin ulkopuolelle jääville sosiopaateille käy? Maailma odottaa statustasi! Lol.
Sosiaalisia medioita on ollut vasta muutamia vuosia. Vanhemmat mediat ovat nykyään epäsosiaalisia, koska televisio, radio ja kaiken maailman painotuotteet ovat niin tysäriä, eli tuhatyhdeksänsataalukua. Nyt meillä on asiat paremmin. Mikään ei ole sosiaalisempaa kuin jok'ikisen liikkeen ilmoittaminen tutun tutun tuttaville, jotta he varmasti tietävät menemisesi ja tulemisesi. Varsinainen interaktiivinen kommunikaatio kasvokkain on tehty tarpeettomaksi, kun meillä on nyt mahdollista verkostoitua verkossa.
Media itsessään on mielenkiintoinen sana, joka voi tarkoittaa lähes mitä tahansa viestintä tai vuorovaikutteen muotoa. Nykyisellään media ei kuitenkaan ole mitään, ellei se ole sosiaalinen. Käyttäjien luoma sisältö on rautaa, vanhat epäsosiaaliset mediat puuta. Television paheksunta on trendikästä, eikä kukaan katso mitään "realitypaskaa". Tosin katsojaluvut eivät kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteisiä, koska realitypaskaa tehdään aika pitkälti suurta kysyntää vastaavaksi. Televisiota siis katsotaan edelleen, epäsosiaalisuudesta huolimatta.
Realitypaskan suosio saattaa kuitenkin pohjata sen linkittymiseen sosiaalisten medioiden kanssa erittäin hyvin. Nyt interaktio 24/7 ei ole mahdollista vain tutun tutun tuttujen kanssa, vaan viestintää voi harjoittaa täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Mahtava lisä muodostuu kyvystä vaikuttaa realitypaskan kulkuun äänestämällä plussia ja miinuksia. Kotisohvalla voi tuntea olonsa kuin Rooman keisariksi, joka peukalollaan päättää realitypaskahenkilön kohtalosta.
Sosiaaliset mediat saavat kuitenkin kyseenalaistamaan yksityisyyden ja sosiaalisuuden rajoja sekä merkitystä. Sosiaalisuus ei enää ole rajoittunutta varsinaiseen inhimilliseen käytännön vuorovaikutukseen, jossa ihmisten sosiaalinen interaktio tapahtuu kaikkia aisteja käyttäen, eikä hymiön muodostamiseen tarvita hiirtä tai näppäimistöä. Nykyään staattisen pikseliruudun katsominen ja statusten päivittäminen on moderneinta interaktiota. Osalle ihmisistä on täysin luonnollista jakaa koko elämä virtuaalimaailmassa, kun taas toisten elämässä ei ole halua tai tarvetta 24/7-virtuaalisuuteen. Mitä näille virtuaalirottarallin ulkopuolelle jääville sosiopaateille käy? Maailma odottaa statustasi! Lol.
1 kommenttia:
Kautta aikojen on tekniikkapelkoiset pitäneet koneita suoraan Saatanalta tulleina. Televisio oli aikansa paholainen, sen katsomiseen käytettyjä minuutteja on laskeskeltu ja tutkimuksia aiheesta julkaistaan yhä.
Asioissa on kuitenkin kaksi puolta, vaikka virtuaalisosiaalisuus ei ehkä ole kaikille hyväksi, niin kohtuullisessa määrin toteutettuna tuskin haitallinen ja liikuntaesteisille ja -rajoitteisille mahdollisesti ainoa sosiaalisuuden muoto. Nykyään (vuodepotilas)kroonikotkin voivat olla osana yhteisöjä virtuaalisesti, käydä keskusteluja muiden kanssa.
Avautujia on myös ollut maailman sivu, tosin avautumisista silloin kärsi lähinnä avautujan lähiyhteisö ja ehkä valtakunnallinen lehdykkä-tasoisina yleisönosastokirjoituksina. Nykyään häpeämään joutuu monen sellaisen avautujan puolesta, jolta itsekrittiikki täysin puuttuu. Realitypaskaohjelmien alkukarsinnat ovat yksi oiva esimerkki tästä.
Vanhemmalla medialla on yhä paikkansa, kirjoilla varsinkin, luku- ja kirjoitustaito on hälyttävissä kantimissa nykyään. Sopivilla valinnoilla voi kuitenkin kieliopintoja harjoittaa virtuaalimediassakin, aloittaen vaikka äidinkielestään.
Lähetä kommentti