Kallis, kalliimpi, Suomi

Suomi on Euroopan unionin kolmanneksi kallein maa, selviää Eurostatin torstaina 16.7.2009 julkaisemista tilastoista. Männävuonna maksettiinkin kulutustuotteista ja palveluista neljännes (25%) enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Vaatteet Suomessa olivatkin kalleimpia EU:ssa.

Tämä tilasto ei nyt kauheasti yllätä ketään, mutta melko järkyttävä on tilanne. Korkeat hinnat sinänsä eivät ole kaikkein pahin asia, koska muutkin tekijät vaikuttavat ostovoimaan. Asuminen, palkat ja verotus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat erittäin radikaalisti ostovoimaan kulutustuotteiden ja palveluiden kohdalla. Kyse on varallisuudesta ostaa kalliita tuotteita. Hintojen kovuus määrittyy tietysti vain ja ainoastaan käytettävissä olevalla määrällä rahaa. Jos ei ole yhtään, kaikki on liikaa.

Asuminen on Suomessa erittäin kallista, joka entisestään syö ihmisten ostovoimaa. Kun tähän vielä lisätään useilla aloilla vallitsevat heikot palkat ja suhteellisen korkea verotus, on ostovoiman tilastoinnissa turha väittää suomalaisten pärjäävän kansainvälisellä kentällä kovinkaan kummoisesti. Tilastoissa valheellista kuvaa Suomesta saa myös paikkakuntien suurilla eroilla palkoissa, verotuksessa ja asumisessa. Keskiarvo osoittaa pääkaupunkiseudun olevan Euroopan unionin kalleimpia alueita, mutta ostovoiman taso on lähellä Romaniaa ja Bulgariaa.

Suomen hintataso puhtaan arkisen toimeentulon kohdalla on älyttömän korkealla tasolla. Tämän perustoimeentulon lisäksi olisi hienoa olla myös ylimääräistä, jotta harrastustoiminta ynnä muu sellainen kuuluisi ihmisarvoiseen elämiseen. Syrjäytyminen, alkoholismi ja väkivalta ovat varmasti hyvin suoria seurauksia ihmisten kykenemättömyydestä toteuttaa haaveitaan ja viettää itselleen mielekästä elämää. Yhteisöllisyys, mielenterveys ja usko tulevaisuuteen hoidetaan kuntoon ainoastaan luomalla pohja näille taloudellisilla ratkaisuilla. Nuorten työttömyys pitäisi tällä hetkellä ratkaista melkeinpä keinolla millä hyvänsä, jotta jo nykyisellään heikkoa tilannetta ei pahenneta kriittisen pisteen yli. Kriittisellä pisteellä tarkoitan kokonaisen sukupolven vajoamista rottarallin ulkopuolelle, menettäen uskonsa samalla myös yhteiskunnan rakenteisiin.

Hintatason ylläpitäminen nykyisellä tasolla osoittaa Suomessa olevan (poliittinen) eliitti, joka kokee muutokset asioiden parantamiseksi mitättömiksi tai turhiksi. Pelkkä osaamattomuus tai kyvyttömyys ei voi olla syynä, koska tilanne on tasaisesti pahentunut vuosien varrella. Hyvin suuria liikkeitä markkinatalouden kehittämiseksi pitäisi tehdä, jotta palkkaaminen saataisi edullisemmaksi työnantajille. Yrittäjyyteen pitäisi olla vahvoja kannusteita, eikä epäonnistuneista hankkeista saisi tuomita yrittäjää ”elinkautisella”. Talousrikollisuuden tutkintaa pitäisi kehittää, mutta ei leimata yksityisyrittäjiä automaattisesti keplottelijoiksi. Verohelpotuksilla ja monikansallisilla yhteishankkeilla työnnettäisiin suomalaisia huippuosaajia saamaan kokemusta, jota he voisivat tämän jälkeen hyödyntää kotimaisella kentällä. Tämä loisi jälleen yrittäjyyttä, joka loisi työpaikkoja, joka toisi verotuloja. Nykyisellään Suomessa on teollisuutta aivan liikaa, ja tämä tulee vääjäämättä ajan mittaan siirtymään halvemman tuotannon maihin.

Kyllä nämä lääkkeet tilanteen parantamiseksi on tiedossa, mutta jostain syystä niitä ei haluta käyttää. Yhtenä syynä pidän niinkin lapsellista tekijää kuin imago. Vuosikausia politiikassa vaikuttaneet kestopäättäjät eivät halua myöntää tehneensä huonoja päätöksiä. Hiljaa istumalla nyt odotetaan asioiden parantuvan.

0 kommenttia: