Talouden yskiessä taantuman influenssaa, on Helsingin kaupunki pakotettu pitämään työkyvyttömiä virkamiehiään täysin asiattomissa tiloissa. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on nyt saanut kuitenkin toimistonsa kuntoon, eikä hintaa tälle pikku hienosäädölle tullutkaan kuin 70 000 euroa. Tätä voidaan pitää erittäin kohtuullisena hintana toimiston uudelleen kalustamiselle, koska ergonomia työssä on kaiken a ja o. Täysin korvaamaton Voutilainen ei kyennyt istumaan kymmentä minuuttia kauempaa samassa asennossa, joten koko toimisto täytyi pikimmiten uudistaa silmää miellyttävimmillä huonekaluilla. Koska varsinainen fyysinen ergonomia jäi kalustevalinnoissa toissijaiseksi, uskon vahvasti Voutilaisen kärsivän ensisijaisesti tyylittömistä huonekaluista, joka resonoi silmien kautta selkärankaan asti, tehden pidempiä aikoja samassa asennossa istumisen täysin mahdottomaksi.
Maallikkona kutsuisin Voutilaisen kärsimää tautia selkärangattomaksi velttoudeksi, koska fyysinen tukiranka ei tunnu kestävän esteettisesti epämiellyttävässä ympäristössä. Sivuoireina selkärangattomuudelle on ilmennyt hintasokeus ja kykenemättömyys rutiinien hoitamiseen. Nämä sivuoireet Voutilainen epäsuorasti myöntääkin, vaikka itse selkärangattomuus jää tunnustamatta.
Työkyvyttömien virkamiesten kiduttaminen työpaikalla on Helsingin kaupungin toimesta täysin asiatonta. Tällaiset virkamiehet pitäisi välittömästi passittaa työkyvyttömyytensä takia hoitoon. Sosiaalijohtaja onkin varmasti ehtinyt jo luoda pohjan järjestelmälle, jossa hän tulee toimeen vallan mainiosti työkyvyttömyyseläkkeellä. Kotiinsa Voutilainen voi hankkia kalusteet, jotka luovat hänelle sopivan ergonomisen ympäristön. Vaikka sosiaalijohtaja onkin virassaan korvaamaton, esitän hätäratkaisuksi nykyisten kalusteiden myymistä, jotta kaupunki voi palkata kolme uutta työntekijää Voutilaisen tilalle. Samalla tapahtuisi myös sosiaalitoimen saralla pienen pieni ihme, jossa yhden ylihintaisen työntekijän pistäminen työkyvyttömyyseläkkeelle olisi sittenkin kuluja ajatellen kannattava ratkaisu. Uskomatonta, mutta totta. Kuin kirsikkana kakun päällä tämä voisi luoda kaksi uutta työpaikkaa työttömyyttä lievittämään. Muistoksi Voutilaisen menestyksekkäälle taistelulle pienen ihmisen puolesta, voisi kaupunki pystyttää pronssisen patsaan, jossa Voutilainen kantaa uljaasti Suomi-neitoa heiveröisellä tukirangallaan. Toisaalta, turhaan käyttää pronssia, kun kerran arvokkaampiakin metalleja löytyy.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti